Parin viikon vierailu yhdistykseen nimeltä Uusi Mahdollisuus ry, osa 4

jormas: Vierailu tai oikeastaan vastuunkantamisen sessio lähenee loppuaan. Edessä on vielä ensi yö ja päivä. Jonka jälkimmäisellä puoliskolla hipsin kotiin, jossa olen nytkin viettänyt sunnuntait. Autolla ajoa on kertynyt reipas tuhat kilometriä.

Toinen toistaan kovemman luokan tietäjiä tuvan täydeltä

Monella lailla mielenkiintoinen ajanjakso, johon mahtui tänään pitämämme enemmän tai vähemmän raittiusaiheinen tietokilpailu. Osallistujia oli kymmenkunta, joka kertoo sen, että ajanvietetoiminnan avulla voisi kävijämääriä lisätä helpostikin. Mutta maassa maan tavalla enkä tullut tänne säätämään mitään, vaan kuten taisin aiemmin kirjoittaa, pitämään laiva pinnalla sen aikaa, kun kippari on lomilla.

Yhdistetyssä päiväkeskuksessa ja kirpputorilla ei ole radiota eikä televisiota, kuten ei myöskään tietokonetta. Niiden puuttumiseen lienee syynsä, joita en ole keneltäkään kysellyt. Varsinkin televisio, mutta isolta osin myös radio lienevät pääosin huvitusta, vaikka niistäkin kyllä hyötyohjelmiakin löytyy. Kunnollinen tietokone olisi varsin perusteltu hankinta, sillä hyvin monen asian hoitamisessa se on verraton apuri.

Omalle mielelle on ollut kovastikin avartavaa huomata kuinka minua huomattavastikin iäkkäämmät ihmiset ovat niin sanotusti virtaa täynnä touhutessaan aamusta iltaan. Osa tekee ruokaa, osa siivoaa, osa järjestelee myytäviä tavaroita, osa kutoo sukkaa, osa mattoa, osa palvelee kirpparin asiakkaita ja osa keskustelee muuten vain kävijöiden kanssa. Toki senioreiden joukossa on myös asiakkaita.

Se on ollut myös hienoa havaita, että jos jossain EI ole ikärasismia, niin se on täällä. Sysmässä on mainio, puhtaasti vapaaehtoistyötä tekevä yhdistys, jolla on oiva, tarpeellinen paikkansa yhteiskunnassa ilman kunnille myytäviä palvelujakin. Kun lisäksi kyseessä on Sininauhaliiton jäsenjärjestö, herää väistämättä kysymys mitä keskusliitto pystyy antamaan sysmäläisen yhdistyksen kaltaisille toimijoille? Se nimittäin ei ole yksinkertainen eikä helppokaan tehtävä.

Kun nyt olen ollut paikan päällä yötä päivää kohta kaksi viikkoa, alkaa ensimmäinen vieraskoreus kadota. Joten tästä eteenpäin olisi kyettävä omalla tekemisellä ansaitsemaan paikkansa. Se ei ole itsestään selvää ihmisten keskuudessa, joilla on monien vuosikymmenten aikana hioutuneet tavat, jotka ovat saaneet loppusilauksensa usein hyvinkin pitkään kestäneen yhteistyön muodoissa.