Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 14. elokuuta 2017

Veturimiesten lakko on syvältä

jormas: En ole koskaan pitänyt itseäni kommunistina enkä kapitalistina enkä edes siltä väliltä. Olen ajatellut, että nurjalla mielellä voi kokea olevansa aina riiston kohteena. Eikä silloin ole suurtakaan merkitystä viekö rahani kommunisti vai porvari. Ehkä juuri siksi en ymmärräkään kaikkea mitä arjen pyörittämiseen kai tarvitaan. Yksi niistä on lakkoaseen käyttäminen minulle täysin käsittämättömällä tavalla.

Tällä kertaa maljani täyttyi veturimiesten vuorokauden lakosta, jolloin he laittavat Venäjälle meneviä henkilöjunia lukuun ottamatta koko valtakunnan raideliikenteen seis. Miksi milloin mikäkin työtätekevien ryhmä saa milloin milläkin syyllä tehdä kiusaa minulle ja haitata elämääni?

Koska vetureita eivät omista veturinkuljettajat eikä niitä juuri ole heidän rahoillaan hankittu, niin mihin logiikkaan perustuu kieltäytyä tekemästä työtä mihin heidät on palkattu? Veturit on hankittu kaikkien junakyydin ynnä niillä kulkevien rahtien ja veronmaksajien rahoilla.

Jos minulla olisi veturi ja sitä ajaisi moisesta syystä työstä kieltäytyvä tyyppi, tulisi tempusta kenkää. Joko siitä paikasta suoraan tai mutkan kautta.

Veturit vaunuineen, kiskoineen ja asemineen omistaa aivan yksiselitteisesti Suomen kansa. Niiden käytöstä päättää omistajien edustajien valitsema hallitus, eivätkä veturimiehet. Jotka ovat nyt sitä mieltä, että he päättävät mitä minunkin omistamallani kalustolla tehdään. Ja kun näin ei tapahdu, he laittavat liikenteen seis.

Itse olen tehnyt kymmentä vuotta lukuun ottamatta koko työikäni palkkatyötä. Tuon reippaan kymmenen vuoden siivun olin kentällä ja elin ilman työtä. Jolloin silloinkaan ei juoma eikä silava loppunut pöydästä. Eikä työ. Ei koskaan, vaikka en päivääkään ole ollut lakossa. En mennyt vaikka tuntui joskus työpaikalla, että henki lähtee.

Olen uskonut ja uskon edelleen siihen, että työ eikä siitä palkka lopu koskaan tekemällä. Mutta monelta se loppuu nirsoilemalla, joista yksi ilmenemismuoto on olla tekemättä sitä milloin milläkin syyllä. Kuten esimerkiksi veturimiehet nyt. Tottakai ymmärrän myös riistokapitalistin olemassa olon. Joka veisi tuhkatkin pesästä ja tapetit seiniltä. Mutta nyt ei ole kyse siitä, vaan junamatkustajien edusta. Sen pitäisi olla tärkeintä. Mutta ei, sillä kyse on veturimiesten eduista kustannuksellani.

Joukkolakkovoiman käyttäminen varsinkin silloin, kun siihen ei meidän kaikkien kannalta ole kerta kaikkiaan perusteita, on syvältä sanonko mistä? Varsinkin, kun suurin kärsijä on täysin syytön kansalainen. Sitä paitsi kaikki, joilla on lakkotyökalu käytettävissä ovat etuoikeutettuja ja pitävät eriarvoistavasta, moneen lakiin kirjatusta etuoikeudestaan itsekkäästi kiinni.

Jos nyt kuitenkin päättäisin eläkeukkona mennä lakkoon, niin kuinka sen tekisin? Olisiko minulla tai kaltaisillani samat oikeudet? Ilmoittaisimmeko Kansaneläkelaitokselle tai eläkeyhtiö Ilmariselle, että kieltäydymme nostamasta eläkettä, jos siihen ei tule sitä tai tuota parannusta. Entä saisivatko eläkeläiset vaatimuksilleen tukilakkoon työttömät ja toimeentulotukien asiakkaat? Jotka ilmoittaisivat etteivät nosta toimeentulotukea ja työttömyysrahojaan niin kauan kuin eläkeläiset tulevat kuulluksi?

Sitä paitsi eläkeläisiä syrjitään muutenkin monin tavoin. Monella esimerkiksi on siksikin jatkuva kiire, kun kaikki on tehtävä omalla ajalla. Ei voi käydä työajalla edes parturissa tai R-kioskilla. Ei ole pekkaspäiviä, ei viikonloppuvapaita eikä kesä- eikä talvilomia.

Toisaalta viimeinkin löysin tämän päivän Hesarista työpaikkailmoituksen, jonka mukaan minullekin olisi eläkeläisduuni valmiina. Sillä ilmoituksessa sanotaan, että "kaikenikäisiä ja -kokoisia". Minunlaistani ei toista ole. Nyt joku liittää kätensä yhteen, katsoo ylös ja huokaisee: "Luojan kiitos".
Mutta mallinduuni olisi valmiina, kun vain ilmoittautuisin. Tai sitten tämäkin on huijausta. Jos menisin ilmoittautumaan, niin ehkä sanoisivat, että "juuri sinunlaistasi ei tarvita". Joten pitäköön lapionsa ja työnsä.

Ei kommentteja: