Mustikoiden kypsymistä odotellessa

päivis: Normaalisti kai tähän aikana olisin jo muutaman kerran käynyt poimimassa mustikoita aamujogurttiin. Tänä kesänä tosin aamupuuroon. Jogurtti on meillä vaihtunut lähes kokonaan puuroksi, eikä ihan miksi puuroksi tahansa. Kun olin muutaman kerran ostanut paketin Fazerin Sadonkorjuu-puurohiutaleita, keksin paketin kyljestä tarkat lukumäärät aineosista, joita puurossa on. Ja tein itse saman hiutale- ja siemensekoituksen. Luomuna.

Mustikoiden kypsymistä odotellessa olen välillä tehnyt raparperisoppaa, jota kaadamme puuron päälle. Raparperit ovat tänä kesänä kasvaneet poikkeuksellisen hyvin. Ihan niin kuin Jokilaakson muukin luonto. Tuntuu, että vuosi vuodelta nokkoset, horsmat ja kaikki muut kotimaiset ja vieraslajit yltävät aina vain korkeammalle ja korkeammalle. Tai sitten olen itse kutistunut. Sekin on kai iän myötä mahdollista.

Tämä kuva mustikoista on muutaman vuoden takaa. Kuvauspäivä on
ollut aivan heinäkuun alussa. Nyt marjat ovat vielä raakileita.

En nuorena ymmärtänyt minua vanhempien naisten hinkua päästä marjametsään. Nyt ymmärrän. On aivan mielettömän palkitsevaa, kun saa omin käsin poimittua jotain sellaista, joka kasvaa metsässä täysin omia aikojaan. Yhtä hyvältä tuntuu, kun marjoja voi syödä, ja jos viitsii kerätä vähän enemmän kerrallaan, osan voi pakastaakin. Tosin pakastetut marjat eivät vedä vertoja juuri metsästä poimituille.

Tiedän, että luonnosta voisi kerätä huomattavasti enemmän syötävää kuin mitä teen. En osaa, ja vähän puuttuu kai intoakin. Huomasin sen keväällä nokkosia ryöpätessäni. Toisaalta olen kyllä alkanut entistä enemmän harrastaa ruokaan liittyviä kokeiluja. Sitä ei ole yhtään estänyt se, että vaikka kuinka yritän, joudun lähes aina toteamaan, etten ole mikään superkokki.