Lomapäivät alkavat olla vähissä

päivis: Tänä kesänä onkin ollut monta lomaviikkoa, sillä kaikki lomat on pidettävä ennen eläkkeelle jäämistä. Viimeinen viikko seitsemästä lomaviikosta on maanantaina alkamassa. Syyskuun loppuun jää vielä yksi viikko ja muutama päivä vielä elokuussakin pidettäväksi. Ei voi valittaa.

Jotain etukäteen suunnittelematontakin on
tullut tehtyä lomaviikkojen aikana.
Tällaisen ständin virittelin ja maalasin. Se
liittyy suunnitelmaan osallistua ravintola-
päivään elokuussa. Ständiin ripustetaan
mainos myytävästä ruoasta.

Kuten kai useimmilla ihmisillä, minullakin oli ennen lomaa muutamia asioita mielessä, joita olin ajatellut tehdä. Taitaa kuitenkin jäädä sillan kaiteiden pesu ja Merikonttikodin päätyikkunan huonolla maalilla maalatun kehyksen uudelleen maalaus tekemättä. Ei vain ole iskenyt inspiraatio.

Asioiden priorisointi on usein kova sana, ja kannatettava. Turhaan joutuu tuskailemaan, muulloinkin kuin lomalla, kun on tekemättömiä töitä. Monesti ne ovat vielä kaiken lisäksi aika vähän aikaa vieviä, mutta jäävät tekemättä, kun asiaan ei vain tule tartuttua. On palkitsevaa, kun saa jonkun kauan vaivanneen työn tehtyä.

En suoraan sanoen edes tiedä, mihin kaikkeen edellisen kuuden viikon päivät ovat huventuneet. Matkailtukaan ei ole ihan hirveästi. Enkä ole juuri lueskellutkaan, kuten lomalla kuuluu tehdä. Ehkä ei vain ole ollut mieleistä luettavaa.

Perjantaina kävin Hyrylän kirjastossa palauttamassa rajan takaiseen Jääskeen liittyvän kirjan, jossa lopulta ei ollut juuri mitään kiinnostavaa. Joku maininta siellä oli Strandéneista, mutta ei mitään uutta tietoa kuitenkaan. Tulipahan kokeiltua kaukolainaamisen mahdollisuutta pitkästä aikaa. Kyseinen kirja kun löytyi vain Imatran ja Lappeenrannan kirjastoista. Tämä tuli Imatralta seitsemällä eurolla.

Tuolla samalla kirjastokäynnillä keksin kuitenkin lainata Kyllikki Villan päiväkirjoihin liittyvän, hänen tyttärensä Saaran toimittaman kirjan. Sepä sitten onkin niin kiinnostava, että en melkein malttaisi laskea sitä käsistäni.

Olen ihastunut nyt jo edesmenneen Kyllikki Villan teksteihin. Tai ehkä tarkemmin sanottuna tarinoihin reissuista, joita hän teki pääasiassa erilaisilla rahtilaivoilla matkustaen. Villa yhdisti mielenkiintoisella tavalla työn ja huvin. Harmikseni lainasin ostamani Vanhan rouvan lokikirjansa tuttavalle, joka ei pyynnöstäni huolimatta ole palauttanut kirjaa. Voisin nimittäin lukea sen vielä kerran uudelleen. Olen sen sortin lukija. Jos oikein mieluinen kirja osuu käteen, saatan lukea sen uudelleen. Joitakin kirjoja olen varmaan lukenut kolmeenkin kertaan.