Koiranläjä on kestosuosikki

jormas: Facebookissa on muutamia taattuja aiheita, joihin löytyy intohimoisia keskustelijoita. Yksi niistä on suomalaisten porsasmainen roskaaminen ja pää- tai sivutuotteena koirien läjät. Aivan oma keskustelijoiden joukko on pieni älämölö-porukka, joka vaahtoaa siitä, kun kunta ei tee sitä eikä tätä. Itse he eivät ole valmiita laittamaan tikkua ristiin. Jos heille kertoo ehdotuksia, saa helposti vastauksen, että kaikki eivät ole kuin sinä ja kaikilla ei ole aikaa ja muuta kiemurtelua, jotta itse ei tarvitsisi tehdä mitään. Jokaisella meillä on kuitenkin sama tuntimäärä vuorokaudessa, jonka käytöstä ja priorisoinneista päätämme aivan itse.

Itse en haluasi viettää tuntiakaan epäsiistissä ympäristössä ja sen siistimiseksi olen valmis myös tekemään jotain. Mutta joillekin roska-astia ei ole koskaan oikeassa paikassa tai sitä ei ole lainkaan. Tämän todenperäisyyttä selvittääkseni kuljin Riihikalliosta Hyrylään Ruotsinkyläntietä ja tulin takaisin Tuusulanväylän molemmin puolin. Ja laskin tukkimiehen kirjanpidolla roska-astioita, joita reitin varrella oli enemmän kuin päiviksellä ja minulla sormia ja varpaita.

Mikä siis aidosti mättää? Että jos roska-astiaa ei satu olemaan juuri siinä missä karkkipussin sisältö loppuu tai koira tekee tarpeensa, ei eväitä ole sen vertaa, jotta saisi kuljetettua roskansa lähimpään astiaan. Vaan netistä saan lukea, että kilometrikaupalla kuljetin niitä mukanani eikä jäteastiaa missään. Näillä ihmisillä on aivan eri mittanauha kuin itselläni. Tai sitten he asuvat jossain Tuusulan sijaan tiettömien taipaleiden takamailla.
.
Marmatuksen lisäksi olisi aidosti ympäristöstään huolta kantavalla hyvä olla muutakin sanottavaa kuin kunnan haukkuminen. Tai peräti ehdotettavaa. Tässä yksi. Jokainen tietää, että vakituisessa tai tilapäisessä kodissa on pihapiirissä tai portinpielessä jäteastia. Kerros- ja rivitaloissa useitakin. Kun kysyn ihmisiltä, että keneltä olisi pois, jos näihin jäteastioihin voisi satunnainen kulkija pudottaa koirankakkapussinsa tai tyhjäksi tulleen pastillirasiansa, saan otsan kurtisteluja osakseni sekä kummallisia katseita. Että onpa outo tyyppi ja vähintään yhtä outo ajatus.

Mutta onko se sitä? Miksi jokainen roska-astian haltija ei voisi avata, jos ei kotinsa ovea, niin roska-astian kannen kuitenkin? Ja osallistua oivalla tavalla oman kotiympäristönsä siistinä pitämiseen. Ymmärrän, että satamaan vievä ehdotus ei voi tulla naapurin koiranulkoiluttajalta, vaan talolta tai taloyhtiöltä. Kuka näyttäisi mallia? Mutta koiranomistajatkin asuvat jossain. Voisivatko he olla aloitteellisia oman kotinsa roska-astioiden suhteen?

Pätkän pitemmällekin voi ympäristön siisteydessä mennä. Jonkun kerran olen kirjoittanut kotimme sillanpielessä olevasta astiasta, jonka olemme hommanneet yön hiljaisuudessa autossa lempiville nuorille, joella kalastaville, rannassa grillaaville sekä itseään ja koiriaan uittaville ulkoiluttajille.

Jotta taloudellinen taakka ei olisi meille eikä muille liian painava, on vastuuta jaettu, kuten roska-astian tekstistä voi lukea.

Mutta ehkä koko nettikeskustelussa ei pohjimmiltaan olekaan kyse siisteydestä, vaan ihmisistä, joiden sisäinen minä on kieltänyt olemasta tyytyväinen. Elääkseen enemmän tai vähemmän raahautumalla huomiseen, on joka päivä jossain vaiheessa pakko olla huonolla mielellä.