Hyvän tekeminen on tehty entistä helpommaksi

päivis: Ennen vanhaan naapuriapu oli arkea ja vähän kaukaisempiakin tuttuja voitiin auttaa erilaisten talkoiden yhteydessä. Nykyaika on tuonut toisten, usein aivan tuntemattomienkin ihmisten auttamisen niin helpoksi, ettei välttämättä edes tarvitse kotisohvaa pitemmälle liikahtaa.

Uusin tuttavuus on Välittämö100-verkkopalvelu. Törmäsimme siihen maanantaina Porin SuomiAreenalla. Omaishoitajat ja läheiset -liiton ja Orionin perustaman verkkopalvelun kautta yksityishenkilöt ja yritykset voivat lahjoittaa palveluksia liiton jäsenille.

Kävin esitteen saatuani välittämö100.fi-sivuilla, jossa tarjotaan muun muassa konserttilippuja, kaupankäyntiapua, kuljetuspalveluja, ruoanlaittoa, auton huoltoa ja ulkoilutusta useilla eri paikkakunnilla.

Poimin tämän herttaisen kuvan vapaaehtoistehtäviä välittävän Hiiopin sivuilta.
Kuva liittyy Suomi 100 -tapahtumaan Porissa, jossa SuomiAreenalla
järjestettiin eilen senioreiden kiitostanssit.

Ensimmäisen kerran tutustuin netin kautta vapaaehtoistyön mahdollisuuksiin varmaan lähes kymmenen vuotta sitten. Muistaakseni silloin seurakunnat ylläpitivät sivustoa, jonne saattoi ilmoittaa erilaisia vapaaehtoistehtäviä, joihin haettiin tekijöitä. Ehkä sivusto on edelleenkin olemassa. Tehtäviä oli tarjolla laidasta laitaan. Mieleen jäi, että erityisesti nuorten ja kehitysvammaisten parissa olisi ollut monenlaista vapaaehtoistekemistä tarjolla.

Ilmoittauduin silloin päivän ajaksi vapaaehtoiseksi helsinkiläisen seurakunnan ruokapalveluun tarkoituksena kirjoittaa kokemuksesta juttu Uusi toivo -lehteen, jota silloin vielä päätoimitin. Jos en olisi kertonut tekeväni lehteen juttua, olisin varmasti saanut normaalimman vapaaehtoisen kohtelun. Nyt minulle selvitettiin juurta jaksain toiminnan taustoja ja tarkoitusta.

Ruoka oli jo siinä vaiheessa valmista ja tarjolla, kun viimein pääsin olemaan vapaaehtoinen. Muistelen jakaneeni valmiiksi tehtyjä voileipiä syömään tulleille. Lounasaikaan seurakunnan sali oli tupaten täynnä oletettavasti samoja ihmisiä, jotka joutuivat turvautumaan myös leipäjonoihin. Päivästä jäikin mielikuva, että ruoka-avun toteutuksena ruokapöytään istuminen on kannatettavampi tapa auttaa kuin joskus tolkuttoman pitkiksi venyvät leipäjonot.