Luontotarkkailua Merikonttikotimme muista ikkunoista ja vähän muualtakin

jormas: Kun suunnittelimme Duokotiamme, oli tärkeää, että Niilo-koira näkee useasta ikkunasta. Niinpä meillä on ovissakin lasit lattianrajaan saakka. Välillä Niilo juoksee ikkunasta toiseen päästäkseen kartalle mitä mielestään sen valtakunnassa tapahtuu.

Koiran kieltäkin olen hieman oppinut, sillä päiviksen mainitsemat kaksijalkaiset, jotka kulkevat neljällä kumijalalla, saavat siltä eri äänenpainot kuin esimerkiksi hiihtäjät. Eläimet ovat aivan oma lukunsa. Siellä täällä vilahtelevat kanit saavat aikaan usein vain uikutusta, jos ne tulevat aivan lasin toiselle puolelle. Kerran Niilon katsoessa lasista, oli sen toisella puolella ilves pentunsa kanssa. Silloin tuntui, että koko kotimme hukkuu Niilon raivon alle. Sen mielestä olisi pitänyt päästä pihalle laittamaan tunkeilijat järjestyksen, mutta huonostihan siinä olisi käynyt.

Kerran kotimme alta tuli supi pienen poikasensa kanssa. Se ei selvinnyt, oliko poikanen peräti syntynyt Duokotimme alla. Aivan oma lukunsa ovat vieressä olevan lammen linnut: telkät, sorsat, tavit ja niin edelleen. Ne eivät Niiloa juuri kiinnosta. Mutta onpa pihapiirissämme vieraillut joutsenten, korppien, kyyhkysten ja fasaanien lisäksi myös viime kesänä haikara. Lukuisista pikkulinnuista puhumattakaan.

Kokoeläjille meillä on myös yhteisöasumismuoto

Lintujen ja kanien ruokintapaikkakin lintulautoineen näkyy ikkunastamme. Silloin tällöin siellä vilahtaa metsä- tai mikä hiiri lieneekään. Joukossa on myös vesimyyrä, joka tulee määräajoin tarkastamaan lintulaudan alustan, olisiko sille pudonnut edes yksi auringonkukan siemen. Jos on, sen se kiikuttaa nopeasti vedenrajassa olevaan koloonsa.

Useamman kevään vieras oli aikoinaan myös kyykäärme, joka tuli nauttimaan ensi auringon säteistä. Sitäkään en nitistänyt, vaan minulle oli haarakeppi, jolla heitin sen Purolampeemme. Kerran se piti tehdä kolme kertaa ennen kuin ymmärrys tarttui, että on uitava vastarannan Rabbit Islandille.

Saukkokin on pikkutilamme asukas. Lumijäljistä voi myös päätellä, että moni muukin pikkupeto oravineen ovat kotitilamme asukkaita. Hyönteismaailma on minulle sen verran vieras, että en osaa niistä sanoa varmuudella juurikaan mitään, vaikka korentojakin näkyy useita erilaisia.

Syksyisin täytyy uimaan mennessä olla tarkkana, sillä silloin Rantabulevardimme täyttyy pienistä sammakoista, jotka mitä ilmeisemmin siirtyvät talveksi Jokilampiimme. Lepakoitakin on, vaikka emme tiedä, asuvatko ne meidän niille hankkimissa kodeissa. Läpikulkupaikkana kotipihaamme käyttävät niin ketut kuin hirvetkin.

Luonto on täynnä asioita, joita en tiedä. En esimerkiksi tiennyt, että toukokuun kaikki kimalaiset ovat kuningattaria. Enkä sitä, että yhdenkin kuningattaren tappaminen voi pienentää mustikkasatoa 10-20 kiloa. Kuningatar munii, kuten monet muutkin sukulaisensa. Mutta kimalainen hautoo munansa linnun lailla.