Joskus hävettää olla vanha

päivis: Selailin vanhoja blogikirjoituksiamme ja sieltä osui silmiin oma kirjoitukseni, jossa pyörittelin sitä, mitä vanhempi ihminen voi tehdä. Tai paremminkin, mitä paheksutaan, jos tekee. Innoituin kirjoittamaan aiheesta, kun luin Keskisuomalaisen verkkolehdestä uutisen, jonka mukaan iäkkäämpi naisihminen oli kiivennyt puuhun ja laulanut Keski-Suomen kotiseutulaulun. Eihän siinä mitään, mutta kun vielä kävi niin, että jotkut puun juurelle osuneet naiset olivat soittaneet poliisin paikalle. 

Jutun luettuani koin hengenheimolaisuutta laulavan naisen kanssa, sillä itsellänikin ikä oli niihin aikoihin kääntymässä numerolla 6 alkavaksi. Ajatukseni oli silloin, että ikä ei saa olla este tehdä asioita, joista pitää. Rehvastelin blogissani, että olen äskettäin Thaimaassa ollessani opetellut sukeltamaan pää edellä altaaseen. Toinen juuri tuolloin ajankohtainen "saavutukseni" oli taksikortin suorittaminen. Suurin osa samalle kurssille osallistuneista oli lähinnä poikasia ja tyttösiä.

On kuitenkin joitakin asioita, joista jään kiinni ajattelemasta, että näyttää naurettavalta, jos tekijänä on ikäiseni tai vanhempi nainen. Eilen illalla katsoin telkkarista ohjelmaa, joka pohjusti koko Suomea tanssimaan Suomi 100 -tunnelmissa, Niinpä vaan jouduin ajattelemaan, että noinkohan vanhoille äijillekään sallittaisiin ihan kaikkea. Tai mitä minä mahtaisin sallia.

Eilisessä ohjelmassa haastettiin itseäni aika tavalla iäkkäämmät miehet osallistumaan Jorma Uotisen johdolla tanssiesitykseen, mutta niinpä vain nämä ukkelit puuttuivat koko tapahtumasta, kun Kuopiossa kaiken muun ikäiset miehet, naiset ja muutama lapsikin harjoitteli ja toteutti tanssiesityksen.

Ehkä oli hyvä, että ukot pysyivät pois kameroiden edestä. Vaikka itsekin mielelläni tanssin, koen väkisinkin, että näyttää naurettavalta, kun vanhempi ihminen keikkuu diskomusiikin tahdissa. Häpeän itseäni näistä ajatuksista, mutta en vain voi tälle mitään. Paritanssi nyt vielä menettelee. Ainakin, jos ei liikaa keikistellä. Rollareiden Havannan-konsertti sen sijaan kyllä upposi minuun ilman ajatuksia rokkareiden "yli-ikäisyydestä".

Ehkä oppisin vielä seisomaan käsillä, mutta julkisesti sitä tuskin kannattaisi mennä tekemään.

Kun viime viikolla Tallinnan-laivalla kävin laulamassa yhden karaokekappaleen ja tosissani eläydyin esitykseen, jälkeenpäin ajattelin vain, miten typerältä mahdoinkaan näyttää. Siitäkin huolimatta, että itselläni oli tosi hauskaa. Näistä ajatuksista pitäisi päästä eroon, sillä odotan kuumeisesti hetkeä, että pääsisin uudelleen laulamaan karaokea.

Mutta ehkä tällä kertaa valitsen jonkun sopivamman kappaleen. Tähänastisen elämäni aikana kun olen laulanut karaokea noin viisi kertaa ja neljä kertaa olen vetänyt yhden ja saman kappaleen, Eero ja Jussi Raittisen Liisan koiran. Naurettavaksi oman esitykseni tekee jo pelkästään se, että laulajan kuuluu olla tietysti miespuolinen.