Vappu on ensijaisesti työn juhla

jormas: En mielestäni ole pelkkä puhuja, mutta en ole oikein tekijäkään. Aidon tekijän tunnistaa siitä, ettei hän vaadi kaikkien huomiota pystyttäessään aidantolppaa. Puhujan vastaavasti tunnistaa siitä, että vuoden viivyttelyn jälkeen, perheen patistamana pystytetty tolppa kaatuu viiden minuutin kuluttua. Syynä on puuskainen tuuli, poikkeuksellinen maan rakenne tai väärin viistottu tolpan tyvi. Ei koskaan puhujan taitojen puute.

Arvatenkin kuvan mitalien joukossa

on jotain työn sankaruudestakin

Tekijä ei myöskään tarvitse montaa työyhteisökokousta, työnjohtoa tai työnohjausta eikä lukuisia selvityksiä biokäymälän pöntön tyhjentämiseen. Tosin joskus se meillä on kyllä Merikonttikodissamme kaiken huomion vievä operaatio.

Tekijät tunnistaa töistä, joissa syntyy näkyvää jälkeä. Soiniityntien tasaaja, joka tekee kaiken valmiiksi ilman ensimmäistäkään turhaa liikettä, on tekijä. Lanaaja tai tasaaja, joka onnistuu vain sotkemaan paikat, kuuluu selvästi enemmän puhujakaartiin.

Onneksi puhujasektoreille hakeutuvat ne, jotka vain suunnittelevat oikean työn tekemistä. He tosin usein osaavat koota ympärilleen sakin, joka tekee työn. Joskus ihailenkin jonkun monopolin työntekijää, joka tekee mielettömästi työtä saadakseen siirrettyä toiselle pöydälleen ilmestyneen tehtävän. Motivaattorina toimii kaiken kattava: "Ei kuulu minulle."

Puhujille ei ole silti syytä naureskella. He eivät ole aina harmittomia, vaan pystyvät vääntelemään sääntöjä, jotka estävät muita tekemästä järkevästi työtään. Nyt valittiin kuntapäättäjät, joiden joukossa on toivottavasti riittävästi oikeita tekijöitä. Puhujia ja kaikesta vaikenevia luottamustehtävissä on aina ollut riittävästi.