jormas: Toissapäivänä kirjoitin sellaisen työ tekemisestä Suomessa, jota tekevät lähinnä muut kuin syntyperäiset suomalaiset. Kun tarinointini tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan, päätin jatkaa sitä tänään lähinnä thaimaalaisista marjanpoimijoista. Sen pohjaksi juttu eilisestä Keskisuomalaisesta:
 |
| Keskisuomalaisen kuva marjanpoimijoiden majoitustiloista Hankasalmella |
"Ihmiskaupasta syytetyn hankasalmelaisen marjayrittäjän valitus matkustuskiellosta on hylätty Vaasan hovioikeudessa. Keski-Suomen käräjäoikeus määräsi 2. maaliskuuta pidetyssä valmisteluistunnossa miehen matkustuskieltoa jatkettavaksi pääkäsittelyyn saakka. Mies valitti päätöksestä hovioikeuteen. Syytetty piti matkustuskiellon jatkumista kohtuuttomana muun muassa siksi, että miehen kolmen yhtiön toiminta edellyttää hänen mukaansa matkustamista ulkomaille markkinointisyistä sekä poimijoiden rekrytoinnin valvomiseksi.
Syyttäjä vastusti miehen vaatimusta ja totesi, että syytetyllä olisi Thaimaahan matkustamalla hyvät mahdollisuudet saada yhteys epäillyn ihmiskaupan uhreihin ja vaikuttaa näiden kertomuksiin. Hovioikeus ei nähnyt syytä käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen, joten matkustuskielto pysyi voimassa. Tämä tarkoittaa, ettei mies saa poistua Suomesta eikä pitää yhteyttä 26:een epäillyn ihmiskaupan uhriin.
Mies on ollut matkustuskiellossa viime lokakuusta lähtien. Matkustuskieltoon määrätty voi pyytää käräjäoikeutta käsittelemään kieltoa uudelleen kahden viikon välein, jos pääkäsittely lykkääntyy. Pääkäsittelyn ajankohtaa ei ole vielä määrätty, mutta se on todennäköisesti vasta syksyllä.
Syyttäjä vaatii miehelle yli kolmen vuoden ehdotonta vankeutta ihmiskaupasta sekä liiketoimintakieltoa. Syytteen mukaan mies teetti thaimaalaisilla marjanpoimijoilla pakkotyötä ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa."
Hyvin usein thaimaalainen tulee Suomeen paremman tulevaisuuden toivossa. Joskus hän on lainannut rahat paikalliselta rahanlainaajalta aivan toisilla ehdoilla kuin rahoituslaitokset. Jos Suomessa on huono marjavuosi, saattaa pallon toiselta puolelta tullut poimija selvitä velkaikeestä, jos hänellä tai suvulla on omaisuutta. Hän saattaa jopa saada rahat lainaksi seuraavankin vuoden matkaan. Mutta jos sekin on katovuosi, on se marjanpoimijalle ja hänen suvulleen katastrofi.
Parhaimmillaan marjanpoimija voi saada Suomen marjatarhoilta ja -metsistä tai Lapin sekä Kainuun hillasoilta perheelleen köyhyyden keskelle uuden tulevaisuuden. Ja tätäkin osa suomalaisista verottajaa myöten kadehtii. Vaikka meistä ei itse Lapin suolle sääskien syötäväksi olekaan. Mädätköön mieluummin metsään, joku ajattelee.
Mutta turha minun on sanoa. että ne muut, koska valitettavasti löydän itseni samasta heimosta. Jos olen itsetutkiskelussani rehellinen. Jos minulla on suolammen rannan ainut mökki ja joku tulee poimimaan marjoja tai sieniä vastarannalle, niin jo on juoksujalkaa haettava keittiön pöydältä kiikari. Että kuka hel....ti sinne nyt on tullut melkein pihaan, vaikka matkaa on puoli kilometriä.
En tiedä onko se kateutta vai senkin omistamisenhalua, jota en omista vai vääristynyttä itsenäisen Suomen puolustamista vai jotakin aivan muuta alamittaista, jota en haluaisi löytää itsestäni. Hävettää tunnustaa tämä. Onneksi muut eivät tiedä kuinka vajavainen olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti