Kuntavaalikirjoitus, osa 1

Tukka takana, elämä edessä,
sanoi joku aikoinaan.

jormas: Minulla ei ole mitään salattavaa itse maksavana vaalibudjettini suhteen. Sillä keskustelun aiheesta avasin somessa avoimesti, enkä pienessä, suljetussa ryhmässä.

Huomaan kyllä säätäjiä riittävän yli puoluerajojen, kun ehdotin, että voisiko yhteisesitteessä olla ehdokkaan puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Ei kuulemma voi, kun joku ei halua, jollakin työnantaja toivoo jotakin, toisella on työsuhdepuhelin jne. Minulle se ei kerro avoimuudesta eikä halusta, että kuntalaiset voisivat olla halutessaan suoraan yhteydessä.
Vaalimainoksen maksajan ilmoittamisen lisäksi vaalibudjetin avaamisen laita on samoin. Siitäkin laki antaa tarkat ohjeet, jonka mukaan toimin. Mutta puolueet ja ryhmät säätävät siitäkin omia käytäntöjään. Kukin tavallaan.

Itse tekemämme maailma on monin tavoin metka ja välillä ymmärtämätönkin. Moni, usein nainen pitää sopimattomana, jos joku kysyy ikää. Mutta yhteisesitteessä se nähtiin meillä Vihreissäkin hyväksi ilmoittaa. Vaikka Vihreissä ei niin tarkoitetakaan, antaa iän esille nostaminen ehdokkaiden yhteisessä vaalimainoksessa eväitä ikärasismiin.

Läntisen Tuusulan, pienessä, eteläisimässä kylässä, yön ja varhaisen aamun hetkinä ihmettelen ihmisen ainutlaatuisuutta ja sitäkin miksi yhteydenottotietoja tärkeämpää on tietää missä kylässä joku asuu. Ikään kuin valittaisiin kylä- tai kunnanosavaltuutettuja Tuusulan kokokunnanvaltuutettujen sijaan. En halua olla oman kylän raittia kulkeva kunnasosavaltuutettu, joka nyökyttelee sinne tänne Finnairin mitäänsanomaton hymy kasvoillaan. Että öhöm....no hei hei, olen kunnanvaltuutettu.

Ymmärrän kyllä miksi näin halutaan, varsinkin jos asuu isommassa taajamassa. Sillä jos asuinpaikka olisi laitettu postinumeron mukaan, minulla se olisi ollut Tuusula. Ja ehkä äänestäjiäkin tasaisemmin sieltä täältä koko Tuusulasta. Nämä eivät minua sanottavammin häiritse, vaikkakin vaikuttavat henkilökohtaiseen vaalikampanjaani. Jonka vuoksi esimerkiksi lisään lennäkkeeseeni puhelinnumeroni.

Merikonttikodistamme ei pääse joukkoliikenteellä juuri minnekään.

Voisiko tarpeellisia(kin) matkoja tehdä vihreällä moottoripyörällä?

Aikoinaan 80-luvulla päätin, että ostan vielä joskus Harley Davidsonin. Päätin myös, kun viime vuosituhannella luovuin kunnallispolitiikasta, että palaan vielä ainakin yksien vaalien verran. Nyt on sen aika. Molemmat teen kunnolla, molempiin käytän mainittavan verran omaa rahaa ja molempiin olen säästänyt kohtalaisen kauan.

Luulen nimittäin, että jos taivaanrannan ylinen on, siellä ei ole euroille vaihtopisteitä taivasten valtakunnan valuutaksi. Enkä tiedä tapaakaan millä kerätyn maallisen omaisuuden yleensäkin saisi mukaansa. Mutta eipä sitä tunnu tietävän rikkaatkaan.

Kirkollisveroja olen maksanut sen verran kirkolta saamiini palveluihin nähden, että oletan sieltä hoituvan maallisen majani jälkikäsittelyn. Joten jokainen killinki, joka minulta jää käyttämättä, on oma laskuvirhe.

Joten näillä eväillä ja toistaiseksi mielikuva-Harley Davidsonilla mennään kohti kuntavaaleja, aurinkoa ja viimein auringonlaskua.