Kuntapolitiikka on yhteisiä asioita

jormas: Voi olla, että olen kirjoittanut tästä(kin) aiheesta aiemmin. Joten silloin teen nyt toisen kerran. On mielenkiintoista, että iso osa ihmisistä sanoo, että heitä ei aihe kiinnosta lainkaan. Nimittäin politiikka. Ja vaikka jatkaa, että kunnallispolitiikassakin on kyse yhteisten asioiden hoitamisesti, niin ei voisi vähempää kiinnostaa, sanovat.

Mutta kun kevät tulee, alkaa jatkuva kitinä koiranläjistä. Että joka paikka on täynnä sitä koiran itseään ja mikseivät omistajat siivoa lemmikkiensä jätöksiä. Ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Esiin nousee ihmisten oksentelut, tupakantumpit, jotka eivät maadu, tyhjät pullot ja muut jätteet ympäri tienvarsia ja metsiä. Oman osansa saavat nakkikioskien ympäristöt, Vantaan- ja Keravanjoen kaljakellunta ja kesän festareiden jälkeen todella sotkuiset ympäristöt.

Kaikki sinällään aivan aiheellista keskustelua. Vain koiranomistajat yrittävät jotenkin puolustautua. Että jos olisi roskiksia, niin kyllä ne kerättäisiin. Ei kylläkään kerättäisi, sillä Niilon kantapaikassa, Riihikallion koirapuistossa saa muiden koirien läjiä kerätä enemmän kuin omansa. Vaikka on puiston puolesta astiat ja kakkalapiot.

Kunnallispolitiikkaan tämäkin liittyy aivan oleellisella tavalla, sillä asennekasvatuksen lisäksi juuri kunta on se, joka vastaa kotikunnan yleisestä siisteydestä. On kyse puhtaanapitopartiosta, keräyspisteistä, roska-astioista ja niin edelleen.

Lemmikit muutenkin, etupäässä koirat ja kissat ovat somen ja lehtien lukijapalstojen kestoaiheita. Kiinnipito puhuttaa kaikista eniten. Koirilla on selvät säännöt, joista Suomessa pidetäänkin varsin hyvin kiinni. Vaan toista on kissojen laita, sillä kissoilla ei ole kiinnipitovelvoitetta. Käytännössä taajamissa kissankin olisi oltava kiinni, sillä on määrättyjä paikkoja, jonne kissa ei saisi mennä. Lasten leikkipaikoista lähtien.

Viime keväänä kylän kissa vei pihakanimme pienen poikasen.

Irrallaan oleva kissa on melkoinen pahantekijä luonnossa, sillä se tappaa viettiensä viemänä, vaikka sillä ei olisi nälkäkään. Sitä paheksun aika tavalla. Mutta en paheksuisi,  jos kissallekin olisi määritelty metsästysajat muiden petoeläinten tapaan.