KIlpikonna ja gekko

päivis: Keksin tuon otsikon, koska kyseiset eläimet kuvaavat hyvin sitä, mitä kohta kirjoitan. Mietin nimittäin eilen saunan lauteilla istuessani, että on tämä elämä muuttunut melkoisesti. Ihan minunkin elinaikanani. Jos ennen arki soljui suunnilleen yhtä hitaasti kuin kilpikonna, nyt ei gekonkaan vauhdikas vipellys aina riitä kuvaamaan vauhtia, jolla mennään. Ja aina reaaliaikaisesti, suorana lähetyksenä.

Saunassa ajattelin aikaa ennen puhelimia. Tai meni varmasti vuosikymmeniä, ennen kuin puhelimet edes yleistyivät. Sitä ennen, jos oli asiaa jollekin, piti mennä käymään tai oli lähetettävä kirje. Ei ollut kiirettä hoitaa asiaa. Ihmisillä oli aikaa odottaa. Nyt hermostumme, jos teksti- tai WhatsApp-viestiin ei tule hetkessä vastausta. Sama koskee sähköposteja.

Thaimaalaiskoiralla ei ole kiire minnekään.

En ole ollenkaan varma, että elämä olisi mennyt yhtään entistä paremmaksi, kun kaikesta pitää olla tietoinen heti kun jotain tapahtuu. Ennen moitittiin lapsia siitä, että he eivät malta odottaa asioita. Nykyään "nyt heti kaikki minulle" on jo aikuistenkin pahe.

Tänään kotiin tullessa selailin junassa Facebookia. Kello oli vähän yli neljä iltapäivällä. Taisi olla Tuusula-sivut, jonne joku oli viestittänyt lapsen jääneen rekan alle täällä kotikunnassani. Muutama muukin oli jo ennättänyt kommentoida tapahtumaa, jota eivät kuitenkaan olleet nähneet, mutta tuntuivat silti tietävän tasan tarkkaan, missä mennään.

Nyt huomasin, että jonkun lehden sähköisellä sivulla oli uutinen tuosta onnettomuudesta, joka oli todellakin tapahtunut juuri hetkeä ennen kuin Facebook-uutisoijat jo kommentoivat tapahtunutta.

Toki ennenkin meillä on kiirehditty kertomaan ikävät uutiset. Sota-aikana pappien tehtäväksi jäi suruviestien vieminen, jos perheen poika tai isä oli kaatunut sodassa. Silloinkin toki odotettiin vähintään seuraavaan aamuun, jos tieto pappilaan oli tullut illalla.

Nykyään poliisi käy usein kertomassa ikävät uutiset, mutta virkavalta ei edes ennätä kotiovelle, kun edellä kuvatut ikävät asiat on jo ennätetty jakaa sosiaalisessa mediassa. Olisi mukava tietää, vieläkö maltti on valttia niissä kulttuureissa, joissa on noudatettu ajatusta, että ikävät asiat ennättää kertoa myöhemminkin. Joutaa sen kuulla myöhemminkin.