Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 27. helmikuuta 2017

Vihreät jäällä, osa 2

jormas: Jatkan päiviksen eilisestä blogiaiheesta. Eilen tosiaan oli laskiaissunnuntai, vaikka muistelen lapsuudesta enemmänkin laskiaistiistain. Joissakin maissa on tapana viettää laskiaista myös
välissä olevana maanantaina. Laskiainen on joka tapauksessa pääsiäistä edeltävä juhla, johon kuuluu sekä pakanallisia että kirkollisia perinteitä. Pohjois-Euroopan laskiaista vietetään samaan aikaan kuin Etelä-Euroopan paastoa edeltäviä karnevaaleja. Monet laskiais- ja karnevaaliperinteistä ovat peräisin pakanallisista juhlista.

Mutta jäällä oli mukavaa ja tuusulalaisena hyödyllistäkin. Havaitsin nimenomaan ihmisiä jututellessani, että tuusulalaisia oli yllättävän vähän. Ehkä parhaiten edustettuina olivat vantaalaiset, mutta joukkoon mahtui väkeä myös Keravalta, Nurmijärveltä, Helsingistä ja niin edelleen. Keliä ja järven tarjoamia mahdollisuuksia kehuttiin vuolaasti, joskin pyyhkeitäkín tuli. Ylivoimaisesti eniten reitin huonosta kunnosta. Että jos sellaista ylläpidetään ja mainostetaankin, niin pitäisi tosiaan myös ylläpitää kunnossa.

Kuvassa taitaa olla Taistelukoulun sauna ja avanto
Vaikka Suomen kesä on lyhyt, ei talveenkaan vastaavasti kovin montaa päivää mahdu, jolloin Tuusulanjärven jäätä voi hyödyntää monipuolisesti. Väkeä oli tavallisilla sekä retkiluistimilla. Myös erilaista suksea löytyi moneen jalkaan, kuten kelkkaakin potkittavaksi, työnnettäväksi ja vedettäväksi. Jalkamiehistä ja -naisista puhumattakaan. Mutta ei ollut viikonloppuna ollut latuhöylä tekemässä hiihtouraa ja muunkin väylän aura seisoi rantajäällä kuin muistomerkki konsanaan.

En toki tarkoita, että liikuntapaikkoja pitäisi höylätä ja kunnostaa yötä päivää. Mutta kun tarkkaan oli tiedossa, että laskiainen tulee ja sen mukana paljon ulkoilijoita jäälle, niin jos sen olisi ynnännyt säätiedotuksen kanssa, olisi tiennyt, että tulee myös lunta. Luulen, että sunnuntain väylien kunnostajalle olisi kannattanut maksaa sunnuntaikorvaus ja tarjota työpäivä. Ja jos ei kunnasta löydy sunnuntaille tekijää, olisi yksityiseltä löytynyt. Vaikka vapaaehtoisvoimia. Sillä olisi saatu paljon hyvää laskiaismieltä lisää ja ehkä myös harkitsijoita, että entäpä jos muutettaisiin Tuusulaan.

Aika monelta myös kysyin onko reitti yhtenäinen Järvenpäähän, johon kukaan ei osannut vastata. Joku muisteli, että taisivat nämä aikoinaan samaa kuntaa olleet järvenpääläiset ja tuusulalaiset pitkin viime talvea kinastella kumman tehtävä on yhdistää eri porukoilla tehdyt ja ylläpidettävät reitit. Ja kun muistiani pinnistin, niin kyllä vain. Taisi paikallinen lehtikin vallan kirjoittaa sovun löytymisestä kuin sodan jälkeen solmitusta rauhasta konsanaan.

Käsitykseni kuinka paljon Tuusulanjärvi rantoineen tarjoaisi erilaisia mahdollisuuksia vahvistui. Kuin myös, että niitä ainakin Tuusula hyödyntää kovin huonosti. Kun esimerkiksi Tuusulan päässä Kirkkoranta parkkialueineen on yksi mainio paikka tulla jäälle, niin vallan puuttuvat opasteen ja info ylipäätään, mihin kaikkialle jäältä voisi pistäytyä mehulle, kahville, syömään tai vaikkapa kuumalle rommipaukulle.

Ei kommentteja: