Suomen pakkasessa ei ole hyttysiä

jormas: Tarinaa olisi kulkukoirista riittänyt vaikka kuinka monta blogillista, mutta se saa olla toistaiseksi. Suurin löytö aiheeseen syventymissä oli yhteisökoirat, jollaisia en ollut aiemmin tiennyt edes olevan. Siihen palaan taatusti joskus, sillä siinä on jotain niilomaista, koska Niilomme on osaomistuskoira.

Sää taitaa täällä olla enemmänkin turistimainen aihe, sillä paikalliset eivät siitä taida paljon puhella. Säät tulevat ja menevät ja päivät ovat enemmän ilmojen osalta toistensa kaltaisia kuin Suomessa. Jossa vuoden mittaan voi olla lämpötilaeroja helposti 50 astetta. Ja siihen lumet päälle, joka arvatenkin thaimaalaisen mielestä on melkoisen eksoottinen juttu.

Ei mikään uusi sääsuoja, mutta pärjään sen kanssa

Itse tosiaan olen säiden suhteen sellainen, että varsinkaan täällä en aiheella paljon päätäni vaivaa. Joka päivä paistaa aurinko ja joskus välissä sataa ja joskus ei. Toimenpiteitä säiden vaihtelut eivät täällä itselleni aiheuta muuta kuin parvekkeen istuinpehmusteen nostaminen pystyyn. Jos sattuu kuuro sille päälle, että osa vedestä tulee parvekkeen sisään. Tyynyäkään en monesti joudu nostamaan, sillä päivis on usein sen jo tehnyt. Sitä paitsi jos jossakin, niin täällä kesä kastelemansa kuivaa. Tosin ilman kosteudesta johtuen joskus hitaammin kuin Suomessa.

Mutta Tuusulan Jokilaaksossa on säällä enemmän merkitystä ja sen kanssa pärjätäkseen on välillä tehtävä oikein töitäkin. Pelkästään postilaatikolle on matkaa 350 metriä, josta päivässä tulee haettua postipoikien ja -tyttöjen tuomisia parikin kertaa päivässä. Viime talvena oli postin joukossa myös lappu, josta nostin maitoni. Siinä luki, että ei ollut lunta luotu tarpeeksi hyvin laatikolta, joten jos ei muutosta tapahdu, postia ei jaeta. Maitoni nostin siksi, että samalle lodjulle moitteettomasti kykenee tuotoksensa jakamaan Hesari, Tuusulan Viikkouutiset, mainosposti jne. Mutta ei valtion posti. Lisäksi nyppi se, että kerrostalon asukas maksaa jakelustaan saman verran ja saa lehtensä asuntoon sisään, jonne ei taatusti pääse aviisia auton ikkunasta pudottamaan. Mutta sitä edellytetään meidän laatikolta ja lisäksi haen postini lähes puolen kilometrin päästä. Satoi tai paistoi.

Sää vaikuttaa Suomessa myös siihen, että asunnon ja usein varastojen, saunasta puhumattakaan, on lämpötila pidettävä plussan puolella. Sillä muuten jäässä on kaikki muukin mikä ei ole pakastimessa. Vaatteitakin on oltava kesä- ja talvilähtöön eri tavalla. Auton pissapojassa pitää olla jäätymisen estoaineita, kuten koko jäähdytysjärjestelmässäkin. Aamulla saattaa käydä niin, että koko pirssi ei lähde käyntiin, jos ei ole moottoria ensin lämmittänyt sähköllä tunnin pari. Meillä on lisäksi Merikonttikodissamme tekniikkaa joka ei saa jäätyä vähintään omakotitalon verran. Jopa imeytyskaivoon virtaava virtsa on pidettävä putkessa lämpimänä, jotta se ei jäädy matkalla kaivoon. Samoin on oltava vastuslanka ilmastointiputken sisällä, sillä jos ilmojen asento on määrätynlainen monta vuorokautta, loppuu koko ilmanvaihto.

Mutta nyt huomaan, että täytyy laittaa tämänkertaiseen blogiin jarrut päälle, sillä kai tästäkin aiheesta saisi kirjan verran puuta heinää, jota kukaan ei lukisi.