Kunnes yhtenä päivänä tuli hotellin johto vartijoineen ja mitätöi kirjallisen lupamme. Se vei minulta paljon ilosta pois, johon apuun tuli päiviksen ilmoille heittämä ajatus, että mitä mieltä olisin jos hän hankkisi tai me yhdessä oman Thaikodin. Tähän totesin, että jos ajatuksesi eivät ole mielestäni aivan pöhköjä ja varsinkin, jos toteutat ne omilla rahoillasi, on tehtäväni puolisonasi tukea niitä.
Ja siitä se alkoi. Kiersimme lukemattoman määrän valmiita asuntoja, condoja, omakotitaloja, rakenteilla olevia kohteita sekä tutustuimme esitteisiin. Moni kohde oli aivan hilkulla, mutta ei aivan. Aina oli jokin, joka ei ollut aivan kohdallaan.
Kunnes törmäsimme Seven Seasiin, 1500 asunnon ja runsaiden yhteisten tilojen ainutlaatuiseen kokonaisuuteen. Sen sanotaan kuuluvan Thaimaan viiden suurimman joukkoon, vähän laskentatavasta riippuen.
Ensimmäinen naturistiuinti Seven Seasin yössä |
Apuja omaan hankkeeseen emme juuri muilta suomalaisilta saaneet. Koin, että koska meidän Seven Seasimme ei ollut heillä välitettävänä, ei ollut kiinnostusta myöskään jeesata meitä koko asiassa. Tätä pidin ja pidän omituisena lyhytnäköisyytenä, sillä vuosien toimiminen Pattaya Suomi-Seurassa tuottaa minulle kyselyjä mitä kannattaisi tehdä, kenen puoleen kääntyä ja niin edelleen, jos ostamme oman asunnon mekin. Vaikka en varmuudella voi sanoa kenen puoleen on syytä kääntyä, joistakin toimijoista on tullut varmuus mistä ei kannata apua kysellä.
Juuri tämä, nyt meneillään ollut matkamme onkin monella tavalla ainutlaatuinen ja päättää yli puolivuosikymmentä kestäneet asumisemme vuokra-asunnossa ja tosi tiiviin Pattaya Suomi-Seura yhteyden. Sillä emme ole enää päivin ja öin fyysisesti samassa paikassa.
Aivan oma kokemuksensa on, kun kahteen naiseen ja mieheen olemme kuljettaneet tavaraa monta vuotta portaita neljänteen kerrokseen, niin oma jobinsa on jättää ne kaikki taakseen. Vai toinko ne kaikki uuteen talvikotiimme? Siitä ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti