Pihallamme kasvaa palmupuu

päivis: Virve Rosti lauloi aikoinaan Tuolta saapuu Charlie Brown -kappaleessa paikasta, "missä palmupuut on puita vaan". Laulussa kerrottu Charlie taisi syntyä maailmaan jollain toisella mantereella, mutta hyvin sanat istuvat myös tänne Thaimaahan. Palmuja on täällä niin kuin koivuja Suomessa. Yksi niistä seisoo, toivon mukaan tukevasti, meidän kotimme edustalla.

Ajattelin kirjoittaa tänään elämästä thaimaalaisella työmaalla. Sitähän tämä on, koska vain joitakin kymmeniä, alle sata kuitenkin, noin 1500 asunnosta on toistaiseksi luovutettu tuleville asukkaille. Luovutustahti tosin näkyy kiihtyvän. Sen olemme voineet todeta käydessämme asioimassa rakennustyömaan toimistolla. Sen seinällä on päiväkohtaiset merkinnät luovutetuista ja lähipäivinä luovutettavista asunnoista. Myös ikkunoihin ilmestyvät verhot ovat varma merkki uusien asukkaiden saapumisesta.

Kotimme edustalle on istutettu kaiken
kokoisia kasveja. Saimme muun muassa
suuren palmupuun.

Jostain syystä työmaan äänet eivät ole lainkaan häirinneet. Tosin omalle raksallemme thaimaalaiset, kambodzalaiset ja Laosista kotoisin olevat rakentajat tulevat vasta kahdeksan aikaan aamulla. Ja usein päivä näkyy alkavan eväiden syönnillä. Toisaalta töitä tehdään seitsemänä päivänä viikossa. Tätä kirjoittaessani sunnuntaina yhdeksän aikaan illalla käytävältä ja asunnoista kuuluu vielä työn ja ihmisten ääniä.

Olen yrittänyt asennoitua Seven Seasin keskeneräisyyteen maltilla. Suomalaiseltahan se ei ihan helposti onnistu. Erityisesti pistää silmään se, kun jossain kohtaa tehdään kovasti töitä, mutta sitten työt jäävätkin kesken ja porukka häipyy jonnekin muualle tekemään ties mitä.

Esimerkiksi allasalueemme lähisaarelta piti jostain syystä kiireellä poistaa sinne jo istutettu puu. Seven Seas on rehevä kokonaisuus, jonka varsin suuretkin puut, pensaat ja pienemmät kasvit on kasvatettu jossain muualla. Suurimmat puut asennetaan paikoilleen nosturiauton avulla.

Aurinko oli jo aikaa sitten painunut mailleen, kun saarella edelleen kaivettiin hiekkaa pois siirretyn puun juurille varatusta kuopasta. Siihen homma sitten lopahti. Kuoppa jäi ja kuopan reunalle iso hiekkakasa. Taitavat työvälineetkin lojua edelleen saarella. Touhukkaasta urakasta on aikaa jo yli kaksi viikkoa.

Itsellänikin on sen verran kokemusta rakennustyömailta, että tiedän valmiiden kohteiden suojaamisen merkityksen. Täällä sen sijaan surutta asennetaan hyvissä ajoin lattialaatat ja maalataan seinät ilmeisesti ihan vain sitä varten, että ne voidaan sotkea, jotta joku pääsee joskus myöhemmin putsaamaan laattoihin kuivuneet betonikasat ja maalitahrat. Mutta maassa maan tavalla. Vääjäämättä tämäkin työmaa joku päivä valmistuu. Ainakin jollain tavalla.

Seven Seasiin tulee joskus komea klubitalo, jonka toisessa kerroksessa sijaitseva kuntosali on jo käytössä. Myös höyrysaunat (erikseen miesten ja naisten puolella) ovat toiminnassa. Höyrysaunasta on tullut melkein jokailtainen harrastuksemme, vaikka saunojen pukuhuonevarustelu on vielä jäänyt vaiheeseen. Tai ainakin elän toivossa, että seinille saataisiin vähintään naulakko pyyhkeitä ja muita kylpytarvikkeita varten. Klubitalon ensimmäiseen kerrokseen tuleva kahvila-ravintola sen sijaan alkaa vasta hahmottua. Sitä rakennetaan kyllä päivittäin vähintään kello viiteen asti.

En tiedä, mikä rakennustyömaan virallinen työkieli mahtaa olla. Pomopuolen porukka ei pärjää keskenään thai-kielellä, koska moni insinööreistä, kuten työnjohtajia täällä kutsutaan, on ilmeisesti Intiasta kotoisin. Ainakin englantia kaikki toimistossa työskentelevät tuntuvat puhuvan, kuka mitenkin. Rakentajat taas tuskin ollenkaan ymmärtävät englantia. Pelkällä elekielellä tällaista kokonaisuutta ei varmasti saataisi koskaan valmiiksi. Mutta nekin ovat asioita, joista pikkutarkan suomalaisen on ihan turha kantaa huolta. Pääasia on, että homma toimii.