Käsillä tekemisen taidosta

päivis: Olen aina silloin tällöin marmattanut täällä blogissa sitä, että lapsilta viedään oikeus kädentaitoihin milloin milläkin tekosyyllä. Pari iltaa sitten telkkarissa näytettiin vihreisiin mainoshuppareihin pukeutunutta koululuokkaa, jossa jokaisella oppilaalla oli käden jatkeena kannettava tietokone tai tabletti. Tietokoneilla korvattiin jotain sellaista, jota aikaisemmin tehtiin käsin.

Koululaisilta vietiin oikeus oppia kaunokirjoitusta. Tai oikeus pitää edes kynää kädessä. Kaunokirjoitus ei kouluissa enää tästä syksystä alkaen ole oppiaineena. Näin päätti Opetushallitus vuosi sitten. Käsitöitä kai sentään vielä opetetaan, mutta muuten käsin tekeminen alkaa käydä vähiin.

Tällaiset lehtijutut ilahduttavat minua.

Tänään aamun Hesaria lukiessani olin todella ilahtunut, kun lehdessä oli Maria Vileniuksen haastattelu. Graafiseksi suunnittelijaksi Ranskassa kouluttautunut Vilenius oli etsinyt oman alansa töitä, mutta ainakaan tällä hetkellä niitä ei riitä kaikille halukkaille. Ei edes Pariisissa. Sen sijaan hän oli bongannut työpaikkailmoituksen, jossa kalligrafia-palveluja tarjoava yritys etsi freelancereita kaunokirjoittajiksi.

Kolmekymppisen Vileniuksen kouluaikana kaunokirjoitus oli ehkä jo henkitoreissaan, mutta jonkinlaista kädentaitojen opettamisen ymmärtämistä peruskouluissamme vielä -90-luvulla oli. Osittain varmasti siksi Maria Vilenius rohkeni hakea työtehtävää.

Vileniuksen saamat tehtävät kertovat siitä, että ainakin jossain perinteistä kaunokirjoitusta arvostetaan edelleen. Kaunokirjoittajan ensimmäinen työtehtävä oli kirjoittaa noin sataan kirjekuoreen vastaanottajien nimet kauniilla käsialalla. Työtehtäviä oli tarjolla erityisesti ranskalaisten muotitalojen kutsukorttien parissa.

Huomaan itsessänikin, miten käden käytön hallinta vähitellen rapistuu, kun päivittäin ei tule kirjoitettua kynällä. Kun välillä on kirjoitettava käsin, on joskus vaikea päättää, kirjoittaisiko kaunoa vai tekstaisiko. Yllättäen tekstaaminen on toisinaan helpompaa ja jopa nopeampaa kuin kaunokirjoittaminen. Siitäkin huolimatta, että arki-kaunoni on joskus niin epäselvää, etten jälkeenpäin aina saa tolkkua, mitä olen kirjoittanut.