Hyrylän katukulttuuria, osa 6

jormas: Viidessä ensimmäisessä osassa olen päässyt eteläisen Hyrylän Riihikalliosta reippaan kilometrin kohti Hyrylän keskustaa. Siellä täällä Tuusulantien varressa on tullut hieman poikkeiltua aika paljon asioissa, joista Google ei näytä tietävän mitään.

Kuva on Virtuaali Tuusula -sivuilta

Kun puhun Hyrylän katukulttuurista, on syytä mainita jotain myös Hyrylän pääväylästä eli Tuusulantiestä. Ajalta jolloin se on ollut hiekkatie, ei minulla ole mitään tietoa. Mutta jokunen muistikuva tai ainakin kuva minulla on siitä, kun se sai ensimmäisen päällysteensä. Se tehtiin ja valettiin paikan päällä betonilaatoista. Niiden saumakohdat paistavat läpi edelleen siellä täällä, kun tarkkaan katsoo.

Tämän kertainen pääaihe keskittyy kuitenkin kaupankäyntiin, josta kirjoitan hieman arkaillen. Puhun nimittäin myös pimeän viinan myynnistä, jota Hyrylässä harrastettiin monessa paikasta. Pääosin se oli tummien heiniä. Mutta puhun minä vähän muustakin myynnistä. Sillä silloista Tuusulan yhteiskoulua vastapäätä, Savion eli Fallbackantien risteyksessä oli elintarvikekauppa. Joka saattoi alkujaan olla Heikkilän kauppa. Heikkilä, joskin eri taisi olla myös Koskenmäellä aikoinaan ollut Talouskauppa.

Tarinani Heikkilän kaupasta tuli myöhemmässä vaiheessa Ritva Uiton kauppa. Ritva avasi kapuan ovet usein varttia vaille yhdeksän, jotta yhdeksäksi kouluun menevät saivat päivän karamellit, purukumit ynnä muut. Se toi mukanaan asiakkaiksi myös kourallisen alan miehiä ja naisia, jotka saivat oluensa varttia aiemmin kuin mistään muusta kaupasta. Kuuluin itsekin tähän joukkoon. Kuka on kunnon kohmelosta kärsinyt ja odottaa krapularyyppyä, tietää että vartti voi siinä tuskassa olla ikuisuus.

Koska kirjoitan henkilökohtaisesta katukulttuurista, on syytä muistaa Uiton kaupalta myös koirani Monin, jonka jengi opetti noutamaan tyhjiä pulloja vedestä, kun istuimme lähes joka arkiaamu kesäisin nykyisen Urheilukeskuksen uimapaikan hiekkarinteillä oloamme ja maailmaa parantaen. Moonlight (Moni) sinällään olisi yhden blogin arvoinen tarina.

Ritva Uiton kaupalta ei tarvinnut mennä kuin vajaa kilometri Saviolle päin, niin nykyisen kunnan varikon paikalla oli silloin tällöin aivan aito, entisaikojen mustalaisleiri hevosvankkureineen. Sitä jaksoimme ihmetellä, sillä se oli salaperäisyydessään jotain tavatonta. Salaperäistä siksikin, että olin saanut vanhemmiltani elämän eväiksi muun muassa kolme asiaa, joita piti välttää ja varoa; jehovia, mustalaisia ja ryssiä, joiksi varsinkin isä sodat käyneenä jermuna itäistä naapurikansaamme kutsui. Oppi ei ole mennyt perille, sillä ketään varoituksen ryhmistä en ole vältellyt eikä kukaan heistä ole minulle tehnyt koskaan mitään pahaa.

Kun Saviontietä jatkoi eteenpäin, oli tienhaara vasemmalle, jonka perällä sijaitsi Korpikylä ja sen 10-20 pienen sorttista mökkiä tai omakotitaloa. Siitä minulla ei ole tietoa, mistä Korpikylä on saanut alkunsa. Mutta jos joku kysyi, että "onks tietoo", niin sitä oli ja sitä sai myös Korpikylästä. Heidän joukossaan eli ja asui myös niin sanottu vanha Otto, josta puhuttiin aivan ihmeellisiä. Hän nimittäin oli aikoinaan ollut oikein valkolaisten lapiohommissa. Silloin romani oli sangen outo ilmestys muutenkin verokirjatöissä.

Korpikylässä tapahtui aikoinaan myös kahden suvun välinen mittelö, jossa Hyrylän kyläpäällikkönäkin tunnettu, niin ikään Otto sai surmansa. Jonka seurauksena katosi  yksi mustalaissuku kokonaan Hyrylän raitilta.

Muistelen Korpikylästä löydetyn myös ehkä Hyrylän ensimmäisen, hieman ammattimaisemman huumeviljelmän. Ne olivatkin jo sitten valkolaisten heiniä ja ruohoja.

Mutta kun Hyrylän katukulttuurista puhutaan, on jatkettava kohti Savion Koivikkoa ohi asuntona toimineen junanvaunun, josta itsekin on jokunen juomapullo tullut ostettua, mutta paikan päällä myös juotua.
Mielikuvamatkaa jatkan koulun risteykseen saakka. Siis siihen t-risteykseen, josta oikealle mentäessä tullaan Korsoon ja vasemmalle käännyttäessä tullaan Koivikon läpi Saviolle. Mitään muuta merkitystä risteyksellä ei tässä tarinassa ole, mutta se on ainut risteys, jossa muistan olleen aidossa sinivalkoisessa isossa opasteessa Hyrylän sijaan Skavaböle.