Sattumalta sunnuntain Hesarissakin käsiteltiin aihetta. Jutun mukaan ennen oli tärkeää, että matkamuistossa näkyi paikan nimi. Nykyään ostetaan muistoksi arkisempia tavaroita. Niiden ei aina edes ole tarkoitus säilyä pitkään. Ruoka tai juomat ovat korvanneet monet entisajan matkamuistot. Hesarin mukaan 2000-luvun ihannetuliainen on leipä. Allekirjoitan. Usein vaikka vain Jyväskylässä käydessä ostan mielelläni kotiin tuomiseksi paikallista leipää.
Maatuska-magneetti on pieni ja söpö. |
Meillä kotona oli 1950-luvun lopulla Neuvostoliittoon suuntautuneelta automatkalta hankittu samovaari, jota muistaakseni ei koskaan käytetty. Se ei varmaan enää ole edes tallessa. Tallessa on kuitenkin minulle ostettu kauniisti koristeltu samettilakki. Se on ehkä Neuvostoliiton itäisten kansojen käsityötä, vaikka emme Novgorodia pitemmälle päässeetkään. Ei siis mitään uutta auringon alla, kun Suomeen tuleva turisti ostaa Lappi-aiheisen matkamuiston Helsingin kauppatorilta.
Hesari kertoo, että myös seinälautaset ovat olleet suosittuja matkamuistoja. Niitä en muista koskaan ostaneeni, mutta monenlaisia pikkutauluja on tullut ulkomaanmatkoilta hankittua. Laukaan kodissa muutama on vielä seinälläkin.
Viimeisimmän matkamuistoni ostin Moskovasta lentokentältä. Kieltämättä Tampereella Lenin-museon museokaupastakin olisi tehnyt mieli ostaa yhtä sun toista. Moskovasta hankin esineen, joka on yksi Hesarinkin mainitsemista suosikkimatkamuistoista: jääkaapin oveen tarkoitettu magneetti. Halusin magneetin, koska siinä on perinteinen venäläinen matkamuistohahmo, maatuskanukke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti