Toinen Helsinki-päivän kohteista oli Helsingin kaupunginmuseo, joka avautui uudelleen joskus viime keväänä. Sitä kuvailtiin muun muassa kivana hengailupaikkana. Silloin Jorman suusta lipsahti sanat: "tuolla minäkin voisin käydä". Kuten kerran aiemmin kirjoitin, olen opetellut tarttumaan hetkeen, carpe diem. Niin tein tässäkin kohtaa.
Ei olla Sorttiasemalla vaan matkamuistokojulla kauppatorilla. On ainakin valikoimaa tämän lajin muistoja haluaville. |
Katsastimme siis Sorttiaseman, josta huomasimme puuttuvan vain muovin vastaanottopisteen. Sille on varmaan olemassa hyvä syy. Jätteen vastaanottopisteethän sykähdyttävät meitä kovasti, sillä niin usein ihmiset hylkäävät romunsa luontoon, vaikka samalla vaivalla ja pienellä rahalla niistä pääsisi asiallisesti eroon. Eräänkin kerran olemme kuskanneet toisten jättämiä sohvan raatoja ja muuta jätettä asianmukaisempaan paikkaan.
Ennen Senaatintorin kulmaan ajoa kävimme vielä tsekkaamassa Sininauhaliiton tyhjillään olevan toimitalon Metsälässä. Myös se oli Jorman lisäys Helsinki-päiväämme.
Tiesin, että voisin jatkaa vaikka kuinka kauan matkamuistoista kirjoittamista. Niistähän tein edellisen bloginkin. Käynti kauppatorilla vahvisti vain ajatuksiani. Torilla oli pitkät rivit myyntikojuja täynnä toinen toistaan kamalampia ja ihanampia matkamuistoja. Matkamuistoista riittää vaikka minkä verran materiaalia kirjoittamiseen.
Näille Helsinki-matkamuistoille voin jopa peukuttaa. Täältä olisin voinut ostaa jotain kaunista ja hyödyllistä itsellekin. |
Pitänee toteuttaa vielä toinenkin Helsinki-päivä, sillä myös Linnanmäellä olisi ollut mukava käydä. Ja vielä on kesääkin jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti