jormas: 22.4. ja 28.4. kirjoitin blogiini tämän surullisen tarinan, "kaikkien aikojan kolmannen sektorin puhalluksen" osat 1 ja 2. Nyt on vuorossa kolmas ja ehkä viimeinen osa, sillä palautteen perusteella päätän, miten jatkan asian suhteen.
Hieman taustaa ensin. Toimin aikoinaan Sininauhaliitossa, Sininauhasäätiössä ja Sininauha Oy:ssä osin eri aikoihin jokaisen hallituksen puheenjohtajana, mutta myös operatiivisena johtajana, sillä Sininauhaliitossakin oli niin sanottu kollektiivinen johtoryhmä, jota johdin Liiton toiminnanjohtajan ollessa työlomalla muistaakseni toista vuotta. Kaikkiaan olin Sininauhaliikkeen sisällä ja ytimessä merkittävän ajan. Koko Sininauhasäätiön kasvu on tapahtunut aikanani.
Ajattelin, että omaisuuden ja toiminnan kasvattaminen oli mahdollista siksi, että koin hallituksen ja koko Sininauhaliiton jäsenjärjestökentän luottavan minuun sekä puheenjohtajana että toimitusjohtajana. Kun nyt katson samaa asiaa etäämpää peilaten sitä nykyiseen menoon, on otettava omista käsityksistäni takaisin. Toki luottamus oli vankkumatonta, mutta se ei ehkä johtunutkaan siitä, että koin osaavani työni, vaan siitä, että hallitus ei ollut silloin eikä nytkään tehtäviensä tasalla. Kysymys ei ole silloin asiantuntijahallituksesta, vaan nimensä mukaisesti luottamustoimesta. Mitenkään muuten en pysty ymmärtämään johtaja Kiviniemen mahdollisuutta myydä omaisuutta ja siirtää sitä Sininauhaliiton ulottumattomiin.
Jälkeeni Sininauhasäätiöön tuli toimitusjohtajaksi Vesa Lehtelä, jonka osaaminen on kasvanut silmissäni, kun vertaan sitä sen jälkeiseen aikaan. Vesan jälkeen johtajaksi valittiin Satu Taiveaho, jolla ei ollut mitään merkittävää kokemusta päihdetyöstä. Mutta omaisuuden myymisen hänkin osasi, sillä muun muassa SiniVidan myymistä hän perusteli, että karsitaan turhia tai ylimääräisiä rönsyjä. Kun Satu lähti, hänen tehtäviään hoiti muutaman kuukauden Juha Järvinen, jonka jälkeen kaiken vallan sai nykyinen johtaja Aarne Kiviniemi. Johtaja on vaihtunut jälkeeni hyvin usein. Kiviniemi toimii sekä Sininauhaliiton että Sininauhasäätiön operatiivisena johtajana ja lisäksi Sininauha Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Ja jälkeä on syntynyt. Ennen näkemättömällä vimmalla hän on myynyt tai siirtänyt Sininauhaliiton omaisuutta sen ulottumattomiin. Niistä merkityksellisemmät olen maininnut aiemmin. Oma lukunsa siihen lisänä on Sininauhatalo Krämertintiellä, jonka senkin myymisestä oli jo tehty päätökset. Vuosikokouksessa 21.4.2016 esitin, että taloa ei myydä. Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti.
Sininauhaliitto on aikoinaan perustanut Sininauhasäätiön (Raittiuskotisäätiö) nimenomaan omaksi työrukkasekseen poistamaan päihdeongelmaisten asunnottomuutta. Se onkin palvelut tehtävässään erinomaisesti ja Patentti- ja rekisterihallitus on ollut hyvin tarkka sääntöjen muuttamisessa. Aikoinaan kävimme pitkän prosessin, kun sääntöihin haluttiin alkoholi-sanan tilalle päihde vastaamaan enemmän nykyaikaa. Sääntömuutos vaati perusteelliset perustelut, sillä sääntöjen muutosta valvoja viranomainen katsoi sananmuutoksen laajentavan kohderyhmää, koska mukaan tuli myös työ huumeiden käyttäjien keskuudessa. Miten nyt voisi olla Patentti- ja rekisterihallitukselle mahdollista tehdä käytännössä sadan Sininauhaliiton jäsenjärjestön hallinnoimasta Sininauhasäätiöstä merkittävine omaisuuden siirtoineen pienen sisäpiirin säätiö, joka valitsee ja täydentää itse itseään?
Voi olla, että kirjoitan vielä 4. osankin, sillä koska asia ei ole ollut Sininauhaliiton kokouksen päätettävänä, ja kun sekä liiton että säätiön hallitus muodostuu osin samoista henkilöistä, ovat he antaneet itse itselleen valtuudet säätiön siirrosta pois Sininauhaliiton ja sen jäsenjärjestöjen hallinnasta. Oma lukunsa on myös Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia valvova ministeriö, sillä arvaan, että sääntömuutos on ainakin tältä osin käyty läpi Raha-automaattiyhdistyksen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti