Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 9. helmikuuta 2016

Junalla Thaimaahan

päivis: Olen usein ajatellut, miten Thaimaahan voisi tulla, jos ei halua lentää. Olen sen verran asiaa selvittänyt, että tiedän sen olevan mahdollista. Melkein mahdollista on tehdä koko matka junalla Suomesta alkaen. Melkein-sana lauseen alussa tarkoittaa, että Kiinasta voi matkustaa junalla Vietnamiin, mutta sieltä Kambodzan halki Thaimaahan matkustaminen onnistuu vain tietä pitkin, koska rautatie siellä on tiettävästi sen verran huonossa kunnossa.

Kiinaan tietysti pääsee matkustamalla Siperian-rataa pitkin. Suomesta on hyvä junayhteys Moskovaan ja sieltä joko Vladivostokiin tai Pekingiin. Tuo Peking on siis tässä tapauksessa oikea vaihtoehto. Vladivostokista varmaan pääsisi lentäenkin Thaimaahan, kuten tietysti pääsee Pekingistäkin, mutta silloin alkuperäinen ajatus maita myöten kulkemisesta ei toteudu.

Jos matkustaa maitse Suomesta Thaimaahan, aikaa pitää varata pari viikkoa. Poimin tuon tiedon Ysimatkojen sivuilta. En tunne kyseistä matkatoimistoa, mutta ainakin heidän avustuksellaan kyseisen matkan voisi toteuttaa. Vaikka nykyään kai melkein matkan kuin matkan valmistelut voi netin avulla tehdä omatoimisestikin.

Olen ajatellut tuota juna- ja bussivaihtoehtoa osittain siksi, että lentäminen ei nykyisillä välineillä ole kovin vähäpäästöinen vaihtoehto. Ehkä se on sitä joskus tulevaisuudessa. Muistan että ainakin joskus ennen usein käytetty vertaus oli, että nelihenkisen perheen etelänmatkan päästöt ovat samaa tasoa kuin omakotitalon lämmitykseen vuodessa kuluva energia. Muistankohan ihan omiani? Joka tapauksessa ei ole syytä lentää, jos haluaa osallistua ilmastotalkoisiin ja mielii pienentää omaa hiilijalanjälkeään.

Hiilijalanjälki pysyy kai kohtuullisena, jos ei liiku mihinkään. Ilmeisesti siis ympäristön kannalta on parasta, jos on vuodepotilaana omassa kodissaan tai muuten vain ei halua käydä missään. Meillä kuitenkin on hirveä hinku päästä Thaimaahan, joten välillä on ihan tervettä ajatella muita matkustusvaihtoehtoja lentämisen rinnalle.

Omalla kohdallani luulen, että junamatka tulee kysymykseen vasta eläkevuosina, kun ei tarvitse ajatella töihin paluuta. Olisihan sääli istua pari viikkoa junassa sen sijaan, että käyttäisi matkaan enemmänkin aikaa ja pysähtyisi välillä matkan varrella olevissa paikoissa. Tarjolla olisi Moskovan jälkeen Mongoliaa, Pekingin lisäksi tietysti muitakin Kiinan kaupunkeja ja Vietnamissakin voisi käydä monessa paikassa.
Tämä auton lavan reunalla retkottanut koira oli valinnut aivan
omintakeisen tavan tehdä matkaa.
Luin kerran mielenkiintoisen matkakirjan, jossa suomalainen nainen oli mukana purjehduksella, jonka tarkoituksena oli siirtää Thaimaassa rakennettu purjevene Välimerelle. Merimatkavaihtoehdon jätän kuitenkin suosiolla pois omista ympäristöystävällisistä matkantekovaihtoehdoistani.

Kun tänään istuskelimme Jomtienin rannalla, jossa oli muutama muukin suomalainen, puheeksi tuli tuo maita myöten matkustaminen. Onhan niitä muitakin kuin juna-bussi-yhdistelmä. Muutama vuosi sitten hulvaton joukko suomalaisia lähti reissuun vanhalla bussilla, jolla Thaimaan-matkan jälkeen on tietääkseni matkustettu myös Yhdysvalloissa. Bussilla liikkumiseen tarvitaan varmasti vielä enemmän aikaa kuin junamatkaan.

Pelkästään siihen kuluu lisäaikaa, kun matkan varrelle epäilemättä osuu monenlaista maata ja rajanylityspaikkaa erilaisine vaatimuksineen. Kuuleman mukaan joku suomalainen on yrittänyt ajaa Thaimaahan henkilöautollakin, mutta matka olisi jäänyt kesken, kun oikeanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettu auto olisi jonkun vasemmanpuoleista liikennettä noudattavan maan raja-asemalla käännytetty takaisin. Uskokoon kuka tahtoo. Minä en, mutta sen voin uskoa, että hyviä hermoja tuollainen matkanteko taatusti kuskilta edellyttää.

Ei kommentteja: