Vuoden ensimmäinen yhteiskuntavastuuteko

jormas: Reipas vuosi sitten reissullani törmäsin Tuusulan Korpikylän kupeessa Sikokalliolla sinne roudattuun kirjahyllyn raatoon ja vähän muuhunkin jätteeseen. Aloitin kotikuntani kanssa avoimen keskustelun, että jos kuljetan jätteet omalla kustannuksellani pois, niin olisiko kunnalla paikkaa, jonne voisin ne korvauksetta tässä tapauksessa viedä?

Tuntui, että asiasta tuli henkien taistelu, sillä asiallista vastausta ei hevin herunut. Kunnes viimein kanslisti tai muu toimistohenkilö oli arvatenkin ylhäältä ohjattu vastaamaan häirikölle, joka ei tunnu jättävän koneistoa muuten rauhaan. Hän vastasi, että ei ole kunnalla tällaista kuntalaisille tarkoitettua palvelumuotoa, vaan jätteet on vietävä omalla kustannuksella naapurikaupunkiin ja maksettava kuljetukset sekä asianmukaiset jätteenkäsittelymaksut.

Loppukommentti oli, että jätteiden siivoaminen kuuluu maanomistajalle. Tämä maininta sai minut laskemaan kymmeneen. Siis että kunnalla ei ole palvelumuotoa, jolla kuntalainen voi palvella kuntaansa kantamalla vastuuta ympäristön siisteydestä. Kyselyni mukana oli valokuvien lisäksi karttalehti, josta kunnan työntekijä olisi voinut todeta, että hyllynraato ynnä muut ovat kunnan maalla. Koska ei kunnalle käynyt, että hoidan jätteet pois, olisi vastauksen pitänyt kuulua: "Kiitos tiedosta ja vastuunkantamisesta, kunta hoitaa asian tuota pikaa."

Kuntalaisista sen sijaan löytyi vastuunkantajaa enemmänkin, sillä keskusteluun osallistujat lupasivat maksaa kulut, jos vien löytämäni jätteen niille kuuluvaan paikkaan. Tosin joukossa oli niitäkin, jotka olivat sitä mieltä, että mistä sen tietää, vaikka kyseessä olisivat omat roskani. Tai että eihän niitä saa omin päin tai ilman kunnan kanssa sopimista kukaan viedä minnekään.

Nyt pitkin syksyä olen seurannut Tuusulan Myllykylässä kunnan maalle ilmestynyttä sohvaa, jolle olin päättänyt päiviksen kanssa tehdä jotain, jos se ei sieltä muuten katoa. Ei kadonnut ja niin vuoden ensimmäisenä päivänä mennessämme loistavalle ja monipuolisella aamubrunssille Gustavelundille, otimme auton perään peräkärryn ja käsiin työrukkaset sekä sohvan kyytiin.

Tämän kuvan sohvan kanssa emme enää kulkeneet kertaalleen huonoksi osoittautunutta polkua. Vaan veimme sen kunnan varikon aidan taakse, koska lukitun portin toisella puolella olisi tällekin käytöstä poistuneelle tavaralle tarkoituksenmukainen paikka. Joka ei ole tarkoitettu kuntalaisten käyttöön.

Jos tämä kirjoitus jonkun tärkeilijän silmiin sattuu, niin yhteystietomme löytyvät näiltäkin sivuilta. Sillä tästä tämän vuoden ensimmäisestä laittomuudesta ja kansalaistottelemattomuudesta voi seurata lasku tai muu sanktio. Jos näin käy, katsotaan sitten joukolle mitä sille asialle tehdään.