Onko meillä muuallakin ahdasta kuin korviemme välissä?

jormas: Minulla on kohtalaisen selvä kanta kuinka suhtautua ihmisiin, joilla on tarkoitus tehdä Suomesta uusi kotimaansa. Suhteellisen selvää minulle on myös, että jos ei osaa suomen kieltä, on paljon vaikeampi työllistää itseään ilman kielitaitoa. Hatunnoston saavat ulkomailta tulleiden perustamat pienet yritykset, joissa ei vaadita kovinkaan erinomaista kielemme hallintaa. Hassua sinällään, sillä aika usein ne kuitenkin ovat yrityksiä, joissa asiakaspalvelu on merkittävässä osassa. Kuten kebab-paikat, pizzeriat, mutta myöskin erilaiset käsivoimin toimivat autojen pesupalvelut niin sisältä ja ulkoa sekä marjanpoimijat ja monet muut omistajansa työllistävät pienet yritykset. Mieleen muistuu kesältä yksittäistapaus Kauppatorilta, kun olin ostamassa annosta Saimaan muikkuja ja uusia perunoita. Se ei onnistunut kuin elekielellä, sillä torikojua ylläpitävä puhui pelkästään venäjää.

Mutta on kyseessä pakolaiskeskus tai mikä tahansa maahanmuuttajien keräily- tai säilöntäyksikkö, siellä ei pitäisi kenenkään istua viikosta toiseen jouten. Vaan siellä pitäisi istua suomalaisen koululaisen päivänmitta opetuksessa ja opiskella kielen lisäksi kaikkea sitä mikä kuuluu suomalaisuuteen.

Ulkomaalaisia Suomessa olisi muuten hyvä kohdella saman mittapuun mukaan, kun toivon itseäni kohdeltavan, kun vietän aikaani Thaimaassa usean kuukauden verran vuodessa. Oppilaitoksen penkille en ole laittamassa itseäni kuin vapaaehtoisesti, jos ylläpidän eloani, missä tahansa oleskelenkin, itse maahan tuomillani/viemilläni rahoilla.

Yksi merkittävä ero ulkomailla on, että monessa maassa on itsestään selvyys, että sinne tulijan tulee elää maassa maan tavalla. Toisin kuin Suomessa. Meillä yritetään hävittää Suomen koulusta suvivirttä ja osasyyksi kelpaa, että se ei istu jonkun tänne muualta tulleen uskon- tai muihin käsityksiin. Tai uimahalliin on puuhattu naisille erillinen uimavuoro, jotta he voivat uida vaatteen päällä. Sama uinninvalvoja kaahaa minut altaasta seuraavana päivänä suihkuun, koska minulla on hänen mittanauhansa mukaan uimahousuissa liian pitkät lahkeet.

Suhtaudun hyvin kriittisesti molempien osapuolten, kantasuomalaisten ja tänne muuttaneiden ryhmien vihanpitoon ja sen lietsontaan. Olen monesti ajatellut ulkomailla resutessani, että miltä tuntuisi, jos heti lentokentällä, juna- tai linja-autoasemalla lentelisivät kivet ja banderolleissa lukisi: "Hei Suomirasisti, painu kotiisi, emme kaipaa kolikoitasi!!!" Vaikka kirpaisee, niin joissakin tapauksissa olisi pakko myöntää, että sitä voisi saada ansaitusti ulkomailla, mitä osa suomalaisista on antanut ulkomaalaisille Suomessa.

Tämän päivän Hesari oli poiminut Keski-Uusimaa-lehdestä komisariotason haastattelusta pätkän ja perään lainvalvojan selityksiä, että hän tarkoitti sitä ja tätä. Tarkoitti mitä tahansa, jää minulle päällimmäiseksi asenne ja asenteellisuus.

Kuvan juttua lukiessani näin sieluni silmin englantilaisen pariskunnan kesäisessä Helsingissä, tavaratalo Stockmannin edustalla kysymässä neuvoa missä on Mannerheimin patsas tai Eduskuntatalo. Ja suomalaisen, iäkkään puoleisen pariskunnan luikkimassa kiireen vilkkaa toisiaan kädestä pitäen pakoon komisarion ohjeiden mukaisesti.