Merikonttikotimme saa edelleen osakseen kyselyjä siitä, miten tarkenemme pakkasilla. Luulen, että tiilitaloissa asuvat onnelliset perheet tai hirsi- ja muiden talojen asukkaat eivät joudu vastaamaan samanlaisiin kysymyksiin. Metallikuoreen rakennetussa talossa asuminen on sen sijaan edelleen ihmetys monille.
Tämä kuva on viime talvelta, jolloin Merikonttikoti oli täydellisesti lumen saartama. Minkäänlaisia ongelmia runsas lumi ei kuitenkaan aiheuttanut. |
Tämä on kolmas talvemme Merikonttikodissa. Tänään tapahtui jotain sellaista, jota ei ole aiemmin sattunut: kompostoivan ekokäymälän, Mulltoan ilmanvaihtoputki oli jäätynyt. Kylppärissä oli todella paha haju. Normaalistihan Mulltoa ei haise eikä edes haiskahda. Nyt lemu oli sellainen, että sitä tuskin kokee edes ulkohuussissa kesähelteellä.
Ensin luulimme, että poistoputken päässä olevan ritilä oli estänyt pyttyä tuulettumasta, sillä ritilässä oli putken läpimitan kokoinen jäätynyt alue. Mutta kun haju ei ottanut haihtuakseen ja Mulltoan pytty alkoi oudosti lämmetä, selvisi, että jäätä ei ollutkaan vain ritilässä, vaan koko ulkona oleva tuuletusputki oli jäässä. Koska pytyn tuuletus oli säädetty suurimpaan mahdolliseen asentoon, lämpimät lehahdukset kääntyivät jäähän törmättyään takaisin pyttyyn ja saivat sen lämpiämään. Näin päättelin.
Ehkä aikaisemmin ei ole kertaakaan ollut näin kylmä. Jorma on nyt käyttänyt kaikkia keksimiään konsteja jään sulattamiseksi. Ilmeisesti konstit ovat toimineet. Ainakin haju on selvästi vähentynyt. Täytyy tunnustaa rehellisesti, että tämän kaltaisten vastoinkäymisten kohdalla saattaa pienen hetken aikaa kaivata vanhaa kunnon vesivessaa. Mutta ei, onneksi nuo haihattelut katoavat nopeasti mielestä. Jätösten huuhtelu vessan pytystä juomavedellä on kyllä täyttä hulluutta. Eikä näin todetakseen tarvitse kai olla edes Linkola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti