Iloa meille ja apua heille

päivis: Avustusmatka Burman tai ehkä muiden kuin jenkkien ja Thaimaan mielestä Myanmarin rajalle on ohi. Palasimme muutama tunti sitten kotiin Jomtienille hyvän, mutta välillä raskaankin reissun jälkeen. Raskaana sitä voi pitää monestakin syystä. Ehkä vähäisin ei ole se ikuinen ihmetyksen aihe, että miksi maailma on niin epäoikeudenmukainen paikka. Miksi meillä on asiat niin hyvin ja toisilla sitten taas ei?

Hieman ristiriitaisin miettein tuli nukuttua yö upouudessa ja hienossa hotellissa. Tuli lilluteltua sen uima-altaalla ja käytyä Ratchaburin kaupungin keskustassa shoppailemassa, vaikka mitään ei oikeasti olisi tarvinnutkaan. Saimme viilennettyä niin hotellihuoneen kuin pikkubussinkin juuri itsellemme sopiviksi.

Tällä matkalla ajatukset olivat välillä samanlaista sekamelskaa
kuin tämä Ratchaburin kaupungin keskustassa oleva graffitiseinä.

Tämä kaikki samaan aikaan, kun hieman kauempana vuorten kupeessa reilun 30 pakolaislapsen orpokodissa mietittiin ruoan tai käyttöveden riittävyyttä. Onneksi ilma sentään on vaihteeksi ollut lämmin. Välillä kodin asukkaat ovat palelleet kevyissä vaatteissaan lämpömittarin painuessa lähelle plus kymmentä lämpöastetta. Thaimaan ilmastossa!

Saan tai joudun pureskelemaan matkaamme vielä jonkin aikaa, sillä olen luvannut kirjoittaa käynnistämme jutun Pattayalla ilmestyvään suomalaislehteen. Ehkä käynti orpokodissa - tai kenties lastenkoti olisi oikeampi nimi - sujui siksi "ammatillisissa" merkeissä. Yritin keskittyä tunteilun sijaan asiaan.

Maailma osaa olla myös ihmeitä tarjoava paikka. Vaikka ajatus pienistä lapsista ilman omia vanhempiaan on murheellinen, on hämmästyttävää nähdä, miten paljon iloa lapsista kaikesta puutteesta huolimatta pursuaa. Nauravia suita näkyi varta vasten lasten käyttöön rakennetun talon asukkaiden naamoilla, mutta vähintään yhtä iloisina outoja vieraita tervehtivät myös naapuritalon pikkulapset. Orpokodin lapsille aikoinaan huteraksi suojaksi kyhätty rakennus palveli nyt uusien tulijoiden, köyhän lapsiperheen ensimmäisenä, mutta mahdollisesti pitkäaikaisena kotina.

Tunsin itseni melkein hyvän tahdon lähettilääksi, kun sain kunniatehtävänä
jakaa kaikille lapsille purkkapaketin. Vasemmalla lastenkodin "äiti" puolestaan
ojentaa joka tenavalle pikkupussin chipsejä.

Ja kun suomalaiselle osaa asiansa esittää oikealla tavalla, meillä näyttää olevan vahva tahto auttaa. Lastenkodin "isä" kertoi, miten kuivan kauden aikaan talossa kärsitään vesipulasta. Yksi tai kaksi parin tuhannen litran vesisäiliötä turvaisi pesuveden riittävyyden. Orpokotirakennuksen lapsille rakennuttanut ja lahjoittanut suomalainen Juha Timonen oli kanssamme paikalla ja kysäisi, löytyisikö meiltä vaikka tonnin (euroina noin 25) verran jokaiselta. Jos löytyisi, niin talon vesiongelma olisi ohi. Löytyihän niitä, sileinä ja vähän ryppyisinäkin seteleinä. Loppulaskelma osoitti, että jatkossa talon nurkalla seisoo kaksi paisuntasäiliötä. Vähän rahaa taitaa jäädä ylikin moniin pienempiin tarpeisiin.