Hunajakahvia ja kani hyötyeläimenä

Pikkulammesta jokeen laskeva
 puronvarsi on täynnä elämää 

jormas: Eilen innostuin kirjoittamaan Facekirjaamme hunajasta ja sen käyttämisestä kahvin makeutusaineena. Se avasi joillekin palautteen perusteella muistojen bulevardin, sillä niillä aloitin kirjoituksen itsekin. Totesin, että kun äiti ja isä olivat isoja ja minä pieni, join jo silloin kahvia. Joukkoon laitettiin sokeria, maitoa ja ennen kaikkea pullan paloja. Sitä sanottiin pullamyssöksi. Ilman niitä ei kahvi ollut minulle kahvia. Myöhemmin jäi pulla pois, mutta sokeri ja maito jäivät. Maidon sijaan silloin tällöin vapaaehtoisesti, mutta joskus mahdollisuuksien puutteen vuoksi laitoin kahviin kermaa. Se ei ole koskaan oikein istunut makuhermoihini. Jossain vaiheessa maito jäi pois, mutta makeutuksesta pidin kiinni. Se on mukana kahvissani edelleen. Sokerin vaihdoin Hermesetakseen tai muuhun vastaavaan, joka onkin ollut kuviossa viime vuoteen saakka. Välissä kokeilin Canderelin tai Hermesetaksen tilalla Steviaa, joka sekään ei iskenyt makumaailmani ytimeen.

Pari kesää sitten kiinnitin huomiota kahvini makeutusaineeksi hunajaan. Sitä välillä kokeilin ja maistelin yhdessä sen kanssa, kun aamuHesaria hakiessani kävin tarkistamassa koivussa roikkuvat pari lasipulloa, joihin keräämme edelleen aamuryypyksi mahlaa. Hunaja ja mehiläiset ovat minulle tuttuja aivan lapsesta saakka, joten niihin sisältyy aimo annos tunnetta ja muistoja. Jokilaaksomme pihapiirissä kasvaa paljon monen suomalaisen yhtä inhokkikasvia, suomalaisittain sanottuna paukkupalsamia. Joka alkuperäiseltä nimeltään taitaa olla Himalajanpalsami sen synnyin- tai varsinaisen kotiseudun mukaan. Joka tapauksessa sen kukka on kovastikin mehiläisten mieleen, sillä se on niille oivassa asennossa. Ja kun jokemme toisella puolella pitää majaansa toistakymmentä mehiläisyhdyskuntaa, jotka hakevat hunajansa raaka-ainetta meidän hyvin rikkaasta kasvi- tai kukkakannasta, on helppo lisätä hunajankäyttöön aimo annos tunnetta ja muistoja. Kyseisen tarhan pitäjältä ostammekin silloin tällöin hunajaa, joka on "meidän mailta" kerättyä.

Nykyisin juon siis kahvia, joka on hunajalla makeutettu. Kun ensin on löytänyt itselleen oikean kahvimerkin, joka meille usein on Luomu Katriina ja siihen oikein annostuksen, on sama tehtävä hunajan kanssa. Juokseva sellainen on helpoin ja monin tavoin miellyttävä muutenkin. Ihanteellisinta meille olisi luomuhunaja, jota saa monesta paikasta. Mutta ei meidän pihapiiristä kerätyistä raaka-aineista, sillä vaikka kotimme ympärillä suurin osa on luonnon- metsää ja niittyjä, on vieressä myös oikein mukava Myllykylä. Se on täynnä omakotitaloja hoidettuine puutarhoineen, joita hoidetaan kaikkea muuta kuin luonnonmukaisin menetelmin.

Hunajahan on luonnosta peräisin olevaa makeaa ainetta, jonka hunajamehiläinen on tuottanut kasvien medestä tai kasvien elävien osien eritteistä tai kirvojen mesikasteesta. Mehiläiset saavat lentää niin tavanomaisessa kuin luonnonmukaisessa tuotannossa vapaasti kukasta kukkaan. Koska ei voida valvoa, että ne vierailisivat vain luomukasveilla, luomumehiläistarhauksessa kiinnitetään huomiota ensisijaisesti mehiläistarhojen sijaintiin. Mehiläiset lentävät 2 - 3 kilometrin säteelle pesästään. Luonnonmukaista tuotantoa harjoittava mehiläistarhat sijoitetaan usein niin, että lähellä sijaitsevat mesikasvit ovat pääosin luonnonmukaisesti viljeltyjä tai luonnonkasveja. Luomuhunaja on myös tuotettava kaukana mahdollisista saastelähteistä. Suomessa määritellään, että tarhat sijaitsevat vähintään kuuden kilometrin päässä vilkkaista teistä (yli 6000 autoa/vrk) tai kaatopaikoista.

Aamu-uinnilla Jokilammille tulee seurattua myös mehiläisten elämää

Meillä kulkee autoja liikaa ja vaikka kylän ja Jokilaakson kantrikanit syövät urakalla kaikkea sitä mitä myllykyläläiset istuttavat, luomuhunajan normisto ei täyty. Ehkä tämän kirjoituksin suurin oivallus onkin, että meille tämäkin monen inhokko, villi tai lähes villi kani on meille hyötyeläin. Mitä enemmän ne syövät puutarhoista ja kasvimailta kukkia, sitä luomumpaa on joen toisella puolella mehiläisten tuottama hunaja.