En vain oikein tiedä, mitä Ylellä on sellaista, jota niin hirveästi hinkuisin, että pitäisi tehdä taas jotkut uudet tunnarit muistettavaksi ja hyödynnettäviksi. Ja ehkä jäämään koukkuun johonkin. Esimerkiksi viihteeseen. En löydä tuota hyötyä, sillä Ylellä ei viime aikoina ole juuri muuta katsottavaa ollut kuin Uutiset. Hertta Kuusisen elämästä kertovaa TV-sarjaa olen katsonut vain siksi, että päähenkilön elämänhistoria kiinnostaa. Muuten kyse ei mielestäni ole mistään erityisestä laatusarjasta.
Tiedän olevani vastarannan kiiski, kun en repeä aivan riemusta, kun kuulen tai luen noista erinomaisista mahdollisuuksista saada kaikkea irti milloin mistäkin. Elämä tuntuu menevän päivä päivältä entistä monimutkaisemmaksi, vaikka noiden Ylen henkilökohtaisten tunnareidenkin väitetään olevan joku erinomaisuus. Ilon aihe ihmisen arkeen.
Tässä kohtaa pitäisi varmaan olla jonkinlainen aasinsilta aiheesta toiseen, mutta ehkä se on olemassa. Ehkä ei. Näen kuitenkin jotain samaa siinä, kun älypuhelimet, tabletit ja tietokoneet alkavat hallita kaikkea elämää ja toisaalta siinä, kun vessaa ei enää tarvitse pumpata nuppia painamalla. Eilen törmäsin muistaakseni ensimmäistä kertaa vesivessaan, joka pumppasi ilman kosketusta. Tai olisi pitänyt pumpata. Tekniikka petti, mutta onneksi pöntössä oli myös perinteinen pumppausnuppi.
Pumppaaminen ilman kosketusta on varmasti hygienian kannalta hyvä keksintö, mutta ensin pitää keksiä, miten se tapahtuu. |
Ja mitä olikaan vastassa, kun oli aika pestä kädet? Vettä tuli kraanasta, koska siihen on jo opittu, että kättä heilauttamalla kraanasta alkaa valua vettä. Paitsi jos laitteessa on vikaa. Mutta kun vessasta on ihan turha etsiä paperi- tai kangaspyyhetelinettä, olet ihan hukassa. Kunnes sitten keksit, että siinä vesikraanassahan oli ihan kummalliset "siivet". Onneksi tuli ahaa-elämys. Ja niinpä siivistä tuli lämmintä tuulta, joka kuivatti kädet. Hurraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti