Joulua odotellessa

päivis: Jouluun liittyy joku kummallinen voima, joka panee ihmiset tekemään monia asioita, vaikka ehkä olisi mukavampi elää päivästä toiseen niin kuin muulloinkin. Nähdään paljon vaivaa ja rahaakin kulutetaan enemmän kuin tavallisesti.

Kaupat tekevät jouluvalmistelut helpoiksi. Jouluruokaa ei tarvitse laittaa itse, lahjojen tekemisestä nyt puhumattakaan. Silti monet päättävät myös tehdä kaiken itse. Tänään Hesarissa joku nainen kertoi keittävänsä lanttuja kahdeksan tuntia. Vain siten lanttulaatikosta tulee sopivan imelää. Tämä oli minulle uutta. Imellettyä perunalaatikkoa olen muutaman kerran tehnyt itse, huonolla menestyksellä tosin. Mutta siinä vaaditaankin muuta taitoa kuin keittämistä.

Olemme viime vuosina olleet joulun aikaan muutaman kerran Thaimaassa. Siellä joulun odotus on leppoisaa, mutta enpä voi valittaa nytkään. Ainakaan vielä joulun odotukseen ei liity erityisiä paineita. On oikeastaan ihan mukava ajatella, että pitää vähän nähdä vaivaa ainakin noiden muutaman joulun päivän syömisten eteen.

Kävin tänään kaupoilla, mutta se sujui oikeastaan ihan coolisti. Väkeä oli kyllä paljon liikkeellä ja varsinkin autossa istuvilla saattoi stressi iskeä.

Stockmannin jouluikkuna on yksi joulun tulon merkki. Vieläköhän
Jyväskylässä Sokoksella on jouluikkuna, joka aina pitää käydä katsomassa?

Joulukuusta meidän Merikonttikotiimme ei hankita. Jouluvaloja sen sijaan on jo viritelty sinne tänne. Tosin en tiedä, missä kulkee jouluvalon ja muiden valojen ero. Keittiön ikkunassa on koristetähti tuikkinut jo kai toista vuotta. Pihassa kodan ikkunassa puolestaan palaa lyhdyn sisällä sinisiä pikkukynttilöitä, jotka hankittiin jo varmaan viisi vuotta sitten Mäkelänkadun asuntoon. Ne ovat olleet pois päältä vain muuttomatkan ajan. Ledit ovat todistettavasti tosi pitkäikäisiä.

Kai tässä vaiheessa pitää myös alkaa peukuttaa sen puolesta, että jouluna olisi lunta. Huominen Itsenäisyyspäivä kuitenkin sujuu vielä vesisateen ja myrskyn merkeissä.