Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Suur-Helsingin Valkonauha ja Liisankoti ym.

jormas: Sanotaan, että keskeneräistä työtä ei näytetä hulluille ja narreille. Mutta koskapa tämä maailma tai työ olisi niin valmis, ettei edes korjattavaa löydy? Joten tässä jotakin, keskeneräistäkin, joka on tarkoitettu kaikille. Siis myös hulluille ja narreille. Jääväthän ainakin eilisen mietteeni yhdistyksen puheenjohtajana jotenkin historian kirjoihin tai bittiavaruuteen.

Suur-Helsingin Valkonauha ry:n omistama omakotitalo Lepolantiellä oli tulossa käyttötarkoituksensa päähän Liisankotina, naisten tukiasumisyksikkönä, jossa on aina henkilökuntaa paikalla. Yhdistyksen oli ajateltava uusia tiloja tai Liisankodin lopettamista.

Tästä mistään en tiennyt mitään, kun yhtenä päivänä soitti Sininauha-konsernissakin tilintarkastajana toiminut Marja-Leena Turunen. Hän halusi "varoittaa" minua ja sanoi antaneensa silloisen Sininauhaliiton juristin Timo Mutalahden kanssa nimeni Suur-Helsingin Valkonauha ry:n hallituksen käyttöön, kun he olivat kysyneet mistä löytyisi henkilö, joka heitä pulmassa auttaisi.

Niinpä menin kutsuttuna hallituksen kokoukseen kuulemaan heidän huoliaan. Kokouksen päätteeksi sanoin olevani mielelläni mukana ja käytettävissä, mutta en halunnut olla vain konsultti, joka tulee ovesta sisään ja puhuttuaan viisaita lähtee toisesta ovesta ulos sanoen mennessään näkemiin. Jos lähden mukaan, halusin sitoutua. Muodon etsiminen jäi tehtäväkseni. Eikä se auennutkaan aivan heti, sillä kaikki Suomen Valkonauhaliittoon kuuluvat, noin kymmenen järjestöä, ovat naisjärjestöjä, joihin ei mies pääse kuin kannattajajäseneksi. Valkonauhaliitto sinällään on yli satavuotias ja siihen kuuluu em. järjestöjen lisäksi nelisen sataa naisjäsentä. Vanhempi siis kuin Sininauhaliitto, johon myös kuulumme.

Asiaan perehdyttyäni huomasin, että Suur-Helsingin Valkonauha on säännöissään jättänyt mahdollisuuden valita hallitukseensa miehen, joten hallitusta ei tarvinnut valita jäsenistön keskuudesta. Tätä mahdollisuutta naiset kokouksessa käyttivät ja valitsivat minut hallituksen varapuheenjohtajaksi. Myöhemmin puheenjohtaja jätti kautensa kesken ja hoidin vuoden loppuun puheenjohtajan tehtävät varapuheenjohtajan paikalta. Seuraavassa vuosikokouksessa minut valittiin puheenjohtajaksi. Saatuani naisjäsenistön yksimielisen luottamuksen puheenjohtajana, oli aika aloittaa jotakin siitä miksi minua ylipäätään pyydettiin mukaan.

Prosessi poiki myös mielenkiintoisen sivupolun, sillä Suomen Valkonauhaliitto huomatessaan, että sen itsenäiset naisjäsenjärjestöt voivat valita hallituksiinsa myös miesjäseniä, lähetti "paimenkirjeen", jossa se toivoi järjestöjen muuttavan sääntöjään, jotta miehiä ei voitaisi valita kantamaan hallitusvastuuta. Se oli outoa, sillä on järjestöjä ja ylipäätään toimijoita, jotka ovat tarvinneet esimerkiksi talouden tai juridiikan ammattilaisia mukaan hallitukseen. Vastaavaa on silloin tällöin esittänyt järjestölle rahoittaja tai joku muu yhteistyökumppani. Näissä tapauksissa ei ole aina voitu ajatella, että mies ei käy. Eikä varsinkaan silloin, jos kyseisen toimijan yhtenä kirjattuna tavoitteena on tasa-arvon edistäminen.

Eilen sain olla mukana yhtenä elämäni kauneimmista joulujuhlista. Siellä Liisankodin väki
esitti muun muassa Jari Sillanpään https://www.youtube.com/watch?v=KX0lMtXG6vc 
Mutta nyt Liisankoti on uusissa, vuokratuissa tiloissa Luotsikadulla nykyisen ostopalvelusopimuskauden loppuun. Sinä aikana on ratkaistava, mitä ja miten teemme jatkossa, sillä tilat ovat meillä vuokralla (osto-optiolla) ja monta mutkaa on kilpailutusten lisäksi matkassa, jotta toimintamme voisi jatkua Luotsikadulla. Jäsenistöltä on asiaa kysytty parissakin yhdistyksen kokouksessa ja koko jäsenistö haluaa Liisankodin toiminnan jatkuvan tavalla  tai  toisella.

Mutta mitä on tapahtunut tai  tapahtumassa entiselle Liisankoti-kiinteistölle Lepolantiellä? Kiinteistö on suurehko omakotitalo, jonka omistamme velattomana. Olemme hakeneet kohteeseen rakennuslupaa, jotta 14 alaikäistä turvapaikanhakijaa saisi määräaikaiset kodit. Toiminnan toteuttajaksi emme ole itse ryhtymässä, vaan siitä vastaa tuleva yhteistyökumppanimme. Mutta monta mutkaa on tässäkin hankkeessa. Ehkä kerron tästä jossakin vaiheessa lisää.

Suur-Helsingin Valkonauha omistaa myös pienen katutason osakehuoneiston pihan puolella aivan Helsingin ytimessä Fredrikinkadulla. Tila on yhdistyksemme toimintaan nähden ollut vajaalla käytöllä ja huonolla tuotolla, joten sielläkin puhaltavat  uudet tuulet. Tiloissa ollut Suomen Valkonauhaliiton toiminta on saanut uudet tilat vuokralaisenamme Luotsikadulta ja vastaavasti Fredan huoneistosta olemme tehneet vuokrasopimuksen asianajotoimiston kanssa. Sen toivomme tuovan meille aidon Pro bono (publico) suhteen. Tästäkin ehkä lisää myöhemmin.

2 kommenttia:

Jorma Lehikoinen kirjoitti...

Liisas lauloi hyvin. Oli mukava saada näin terveiset Suomesta. Jormas ääni ei erottunut vai oliko se sensuroitu kun kaikkia värssyjä ei esitetty.

For life kirjoitti...

Kiitos Kaima. Joskus on minunkin hyvä pitää mölyt mahassani.