Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 2. marraskuuta 2015

Elämää eläkkeellä

jormas: Pattaya Suomi-Seuran puheenjohtamme Risto Nyman oli antanut puhelinhaastettelun Taloussanomille. Siinä hän on lehden mukaan sanonut, että paljon on niitä, jotka tonnilla porskuttavat Pattayalla ja että 450 euroa kuukaudessa riittää ruokaan ja asuntoon.
Jaoin joku päivä sitten linkin omille Facebook-sivuillemme ja vähän muuallekin, joissa se on poikinut hieman keskusteluakin. Joukossa joku toteaa, että missähän sellainen paikka on tai että hän on asunut viisi vuotta paikkakunnalla ja aina on mennyt enemmän.
Viimein pari ystäväämme Keski-Suomesta, Pattayan ja monen muun kävijöitä hekin, kysyvät meiltä (jormas & päivis) Facebook-sivuillamme, että paljonko se eläminen Pattayan kupeessa Jomtienilla sitten oikeasti maksaa.
Maksaahan se vaikka mitä, jos laittaa maksamaan, mutta kyllä puheenjohtajamme arvio on aivan oikea. Tässä alla hieman paikan päällä elämiseen ja kokemiseen perustuvaa arjen kustannusten jakoa:

Kelvollista kortteeria ei oikein saa Pattayalta alle 100 €/kk, varsinkaan sähköineen, vaikka se on halvempaa kuin Suomessa. Lämpimän aterian, esimerkiksi kanaa riisillä saa paikallisissa risubaareissa juomaveden kanssa halvimmill
aan alle eurolla. Jos vastaavan syö päivässä toisenkin kerran ja siinä sivussa silloin tällöin hedelmiä ja vihanneksia, niin syömisen ja juomisen osalta ei saa kulumaan 10 € päivässä. Joten ruuan ja asunnon saa helposti mahtumaan tuohon otsikossa mainittuun 450 €/kk.
Jos ei polta, juo eikä juurikaan maksa seurasta ja sijoittaa reilun sadan kuution skootteriin vakuutuksineen ja polttoaineineen jonkun euron päivässä, voi oikein hyvin vuokrata parin huoneen ja keittiön omakotitalon tai rivarin muutaman kilometrin päässä rannasta mukavuuden kärsimättä. Peruspaketti on siis kyllä hanskassa reippaasti alle 1000 €:lla.

Melkein kaikkeen täällä voi olla tyytyväinen ja melkein kaikkea haukkua. Kuten, että kukko kiekuu aamulla liian aikaisin tai liian myöhään tai ei kuku lainkaan. Ja asioita voi käännellä monin tavoin. Halvimmillaan tänne pääsee edestakaisilla lennoilla alle 500 €:lla. Turistiviisumilla saa maassa olla 90 vuorokautta ja eläkeläisviisumilla vuoden. Matkan hinnan vuosittainen säästäminen tarkoittaa alle 2 €/päivä.


Aamusella intouduin nyt myös levittelemään tähän meidän asumisemme ja olemisemme peruskustannukset Suomessa. Toki meillä kuvioihin liittyy kaiken maailman moottorikelkkaa, matkailuautoa ja ties mitä. Niillä kuitenkaan ei ole mitään tekemistä asumisemme eikä varsinkaan onnemme kanssa.
Syksyinen Duokotimme countrykaneineen jäi odottamaan paluutamme
Suomessa asumme kahdesta merikontista tehdyssä pienessa, 50 m2 omakotitalossa Tuusulanjoen rannalla ja lampien keskellä. Kolmannessa kontissa on lammenrantasaunamme. Asumiskustannuksista suurin on sähkö, joka on reippaan 100 € paikkeilla kuukaudessa. Se sisältää myös lämmityssähkön silloin kun sitä tarvitsemme. Sillä meillä on Duokodissamme puolivaraava Nunnauunien injetoritakka, jolla lämmitimme esimerkiksi koko viime talven.
Sitten meillä on ilmalämpöpumppu, joka on säädetty Thaimaassa olomme ajaksi 10 asteeseen. Veden haemme naapureilta tai vastaavista paikoista 1000 litran säiliössä peräkärryllä ja pumppaamme sen Merikonttikodissamme olevaan säiliöön. Vesierä riittää meillä noin kuukaudeksi.
Jätteet ja jätevedet käsittelemme asianmukaisesti ja muun muassa kahdessa ekokäymälässä esivalmistamamme lannoitustuotteet käytämme lämpö- ja jälkikompostoinnin jälkeen kasvihuoneessamme. Kiinteistöveroa maksamme tietty, joka sekään ei ole suuren suuri, sillä vaikka olemme Tuusulassa, aivan Myllykylän taajaman kupeessa, on Jokilaakso-tilamme maa- ja metsätalousmaata.

Jos kahden ihmisen hanskoihin jäävät eläkkeet ovat yhteensä 1500-2000 euroa kuukaudessa, elää sillä Pattayalla ja Suomessa loistavasti esimerkiksi niin, että Suomeen tulee silloin, kun opiskelijakäytössä olevia vuokra-asuntoja on kesäksi helppoa ja kohtuullisen huokeasti saatavissa. Ja vastaavasti Thaimaahan lähtee muuttolintujen matkassa, kun opiskelijat palaavat jatkamaan uurastustaan eri oppilaitoksissa.

Aikoinaan ajattelimme, että eihän meillä ole varaa eläkkeellä mihinkään muuhun kuin kituuttamiseen, kun tulotkin ovat niin ja niin pienet. Aika on kuitenkin osoittanut, että meillä oli vaarana monen muun lailla tyytyä elämään loppuikämme yleisten marmattajien joukossa. Että eihän me voida siksi ja siksi ja toistahan ovat ne ja ne, kun heillä on sitä ja tätä.
Suurin kynnys on päättää tehdä marmattamisen sijaan jotakin ja tehdä myös. Sillä keinussa on mukava muistella mieluummin kaikkea mitä on tehnyt ja tekee edelleen eikä katkerana ajatella, että olisi pitänyt silloin aikoinaan, mutta kun oli sitä taikka tätä ja nyt on elämä käytännössä eletty.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu. Mielenkiintoinen.

For life kirjoitti...

Kiitoksia