Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 23. lokakuuta 2015

Me suomalaiset tiedämme liikennesäännöistä kaiken

jormas: Bangkokin valtaväylä Sukhumvit Road on maailman pisin katu. Lähes 500 kilometriä pitkänä se ulottuu Kambodzan rajalle asti. Matkan varrelle mahtuu kaikki mahdollinen Pattayan villistä yöelämästä Siaminlahden paratiisisaariin. Meille Pattaya-Jomtienilla kyseinen katu on kovastikin tuttu, jota usein käytämme lyhyilläkin matkoilla. Mutta myös silloin, kun menemme moottoripyörällämme saarille, kuten Koh Sametille ja Koh Changille.

Liikennekulttuuri on Thaimaassa toisaalta huimaa, mutta taas toisaalta se näyttää hurjemmalta kuin onkaan. Suomalaisittain katsottuna ehkä suurin ero tulee siitä, että suomalainen risteykseen tullessaan katsoo tuleeko oikealta eikä edes katso muualle, vaan syöksyy risteykseen. Koska hänellä on lain mukaan etuajo-oikeus tai muilla vähintään väistämisvelvollisuus.

Olen melkoisesti reissannut maailmalla niin, että olen ajanut liikenteessä vähän joka puolella maailman kolkkia. Suomalaista, yhtä umpiluista liikennekäyttäytymistä en ole muualta löytänyt. Suomalainen menee minne tahansa oman henkensä kaupalla, jos lain mukaan sinne saa mennä.

Sama ajattelu täällä olisi suhteellisen varma tapa päästä osalliseksi liikenneonnettomuutta. Kun noudatettavia liikennesääntöjä on vähän, se saa aikaan, että risteyksessä on ikään kuin hiljainen neuvottelu, että kukahan menisi seuraavaksi.

Täällä on myös yleinen käytäntö, että kaksipyöräiset eivät jonossa odota, vaan puikkelehtivat liikennevaloissakin aina nelipyöräisten joka puolelta jonoon ensimmäisiksi. Tätä kokeilin Suomessakin. Ja sain aikaan valtaisan torvien soittokonserin, kun kateelliset autoilijat eivät voineet mitenkään hyväksyä, että kaksipyöräinen moottoriajoneuvo ohittaa heidät jonossa. Eikä sitä hyväksynyt poliisikaan, vaan antoin minulle sakot.

Pattayalla tai oikeastaan Jomtienilla on valmistunut Second Road, Kakkoskatu, joka on rantaväylän ja Sukhumvit Roadin välissä. Ja koska väylä on 4-6 kaistainen, ovat nopeudet sen mukaiset. Nyt se on saanut nopeuksia hiljentämään Suomessa jo kovastikin tutun, ensimmäisen kiertoliittymänsä. En edes tiedä miten väistämisvelvollisuudet täällä toisinpäin kierrettävässä ja vasemmanpuoleisella liikenteellä kuuluisivat mennä, mutta kaikki tuntuvat väistävän kaikkia. Paitsi turistit, jotka ovat sitä mieltä, että kiertoliittymässä ajetaan kuin kunkin kotimaassa.

Mutta varoa pitää, sillä yhden etäisen, laadukkaan ystäväni kanssa aamulla hieman chattailimme ja hän kertoi paristakin suomalaisesta kaveristamme, jotka olivat joutuneet pyörillään liikenneonnettomuuteen. Toisen oli kerrotun mukaan juuri mainitsemassani kiertoliittymässä teilannut kuorma-auto katukivetyksen reunaan ja toinen oli väistänyt kukkoa ja käyttänyt hiekkaisella asfaltilla liian tomerasti moottoripyöränsä etujarrua.

Itse ole täällä nyt ajanut moottoripyörällämme 10 000 km ilman onnettomuuksia. Tässä vaiheessa vaimoni päiviksen opin mukaan koputan maalaamatonta puuta. Myös minulle ennen omaa pyörää tapahtui liikenneonnettomuus, jonka jälkimainingeissa toimin aivan eri tavalla kuin minua oli neuvottu.

Olin mainitulla Sukhumvit Roadilla pysähtynyt odottamaan liikennevalojen vaihtumista, kun perääni tömähti skootteri kohtuullisen iäkkään mummon ajamana. Takaboksini ja mummon hedelmät ynnä muut ostokset vain pomppivat pitkin valtaväylää.
Minulle olivat viisaat opettaneet, että heti pitää soittaa turistipoliisi tai vastaava paikalle. Ja pyrkiä sopimaan tapahtuma, sillä minulle annetun opin mukaan täällä on turisti, fal(r)angi aina syyllinen. Se tosin ei taida olla aivan niin, vaan niin, että se maksaa, jolla on rahaa. Siis kaltaiseni mamut.
Mutta takaisin tilanteeseen. Minä annetun opin sijaan en tehnyt mitään muuta kuin hain takaboksini ja naksautin sen rikkoutumattomana takaisin paikalleen ja seurasin miten tilanne kehittyy. Niin tämä mummeli vaan nousi kanveesista ja asfaltin pinnasta kuin tuhkasta konsanaan keräilemään ostoksiaan. Minä taisin vähän jeesatakin. Jotenkin hän sai myös pyöränsä pystyyn ja käyntiin, jolla sitten nilkutti matkoihinsa sanomatta sanaakaan tai katsomatta minua kertaakaan.

Ei kommentteja: