päivis: Niinpä vain kelit muuttuivat. Kesä vaihtui syksyksi, kuten kuuluukin, koska alkoi syyskuu. Ennusteen mukaisesti alkoi myös sataa, jolle ei ihan heti loppua näy. Tai ehkä hetkeksi taukoaa yön aikana. Harmittelen säätä erityisesti siksi, että olisin halunnut käydä poimimassa marjoja. Tarkalleen sanottuna olisin halunnut mennä poimimaan mustikoita uudelleen.
Sateesta tulee usein ajateltua ja sanottua, että on koiranilma. Se on täysin ristiriidassa sen kanssa, että useimmat koirat, meidän Niilo esimerkiksi, eivät ollenkaan pidä sateesta. Varsinkin sateeseen meno on Niilolle vastenmielistä. Kohta on mentävä iltalenkille, vaikka sade ropisee kattoon. Veikkaan, että se mielellään tällä kertaa jättäisi koko lenkin väliin.
 |
Lampailla ei aina ole edes kattoa päänsä päällä, vaikka kuinka sataisi.
Miksi ei siis puhuta sadesäällä lampaanilmasta? Tai hevosenilmasta?
Hevoset, niin kuin lampaatkin, ovat usein koko kesän ulkona laitumella. |
Yritin googlettamalla löytää selityksen, miksi sateista ja ehkä myrskyistäkin säätä kuvataan usein koiranilmaksi. Ei oikein löytynyt luotettavalta tuntuvaa selitystä. Monessa kohtaa todettaan päinvastoin, että kun on niin huono keli, sinne ei viitsisi laittaa koiraansakaan. Toisaalta väitettiin, että varsinkin joskus muinoin nimenomaan koira oli se, joka laitettiin sateella ulos vahtimaan. Tai yksinkertaisesti uskottiin, että sanonta on jonkinlainen käännös jostain vieraasta kielestä. Ehkä käännösvirhe.
Mitenkään en kuitenkaan itse sanoisi, että onpa nyt oikein Niilon ilma. Veikkaan, että se on olevinaan sikeässä unessa, kun kohta kysyn siltä, että lähdetäänkö ulos. Yhtään ei auta, jos kerron sille, että siellä sataa ukkoja ja akkoja - tai kissoja ja koiria, niin kuin englantilainen sanoisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti