En tiedä, onko noiden kahden laulun jälkeen tullut ainuttakaan samalla tavalla mieleen jäävää laulua liikenteestä. Baddingin Bemsaa suonissa on jo ihan toista maata.
 |
| Tätä merkkiä ei ihan turhaan laiteta kadun tai tien varteen. |
Tuntuu, että osa pyöräilijöistä ei tunne alkeellisimpiakaan liikennesääntöjä. Esimerkiksi sitä, että jalkakäytäviä ei ole tarkoitettu polkupyörille. Aivan pikkulapset ovat poikkeus. On myös aika järkyttävää, miten trikoissaan kaahaavat pyöräilijät syöksyvät takaa kuin vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa tai toisen hengen ja terveyden kunnioitusta.
Viimeksi huutelin parinkin trikoopyöräilijän perään, että pyörän kelloa sopii soittaa, kun ohittaa koiran kanssa kevyen liikenteen väylällä kävelevän ihmisen. Viidestä ohitseni kiitäneestä pyöräilijästä yksi soitti ja hän jopa lisäksi selvästi hiljensi vauhtiaan meidät ohittaessaan.
Olen varsinkin kauniina loppukesän päivinä ajanut töihin 300-kuutioisella Vespallamme. Ei ole sekään ihan turvallista kyytiä. Vaikka yrittää itse toimia niin, ettei vahinkoja sattuisi, ei voi ollenkaan luottaa siihen, että myös kanssaliikkujat tekevät niin. Viime viikolla karjuin (taidan olla kova huutamaan) Elimäenkadulla risteyksessä autoilijalle, joka teki U-käännöksen suoraan eteeni. Onneksi jotenkin aavistin, että näin siinä tulee käymään ja varauduin eteen syöksähtävään autoon. Uukkarit ovat tunnetusti tilanteita, joissa pelti on kolissut ja monelle kaksipyöräisen kuljettajalle on myös käynyt huonosti.
Toinen vaaran paikka ovat kiilaajat. Tänään Tuusulanväylällä sain rinnalleni samalle kaistalle mustan maasturin, joka olisi tullut naapurikaistalta päälleni, ellen olisi onnistunut väistämään ja päästämään tätä teiden valtiasta menemään menojaan. Joskus sitä joutuu ihmettelemään, mikä meitä teillä liikkuvia oikein riivaa. Pitäisi varmaan jonkun taas laulaa levylle joku korvamadoksi jäävä kappale, joka väkisinkin muistuttaisi, että liikenteessä ei sovi ajatella vain omaa menoa ja etua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti