Minä olen liikenteen ässä

jormas: päivis kirjoitti eilen liikennekulttuurista ja ylipäätään käyttäytymisestä liikenteessä. Liikenne sinällään onkin jotain sellaista, joka tavalla tai toisella koskettaa meitä kaikkia. Itse olin ja olen vieläkin kaikkea muuta kuin hyvä esimerkki, mutta senkin uhalla kirjoitan samasta aiheesta.

Olen kärynnyt rattijuoppoudesta parikin kertaa, olen ollut useita (3) kertoja nimismiehen tai muun poliisiviranomaisen puhuttelussa liiallista ylinopeuksista ja liian monista kerroista. Olen ajanut kolareita, lentänyt tuulilasin läpi ulosajon yhteydessä, ollut onnettomuuksien jälkeen lääkärin paikattavana ja niin edelleen. Paljon sellaista, jossa ei ole mitään leveilyn aiheita.

Mutta ikä ainakin joltakin osin rauhoittaa ja ehkä jossain määrin myös älyä on tullut enemmän itselle liikenteeseen. Tai ainakin loivaliikkeisyyttä, joka sekin tosin voi johtua vain heikentyneen reaktiokyvyn mukanaan tuomasta varovaisuudesta.

Huomaan myös asenteen ja esimerkiksi ennen liikenteeseen lähtöä tehdyn tietoisen päätöksen vaikuttavan liikennekäyttäytymiseen. Voin esimerkiksi aamulla päättää, etten provosoidun muiden liikennekäyttäytymisen vuoksi, päästän kadun yli suojatielle pyrkijät ja olen muutenkin kohtelias ja muut huomioon ottava. Usein palkaksi saan hyvän mielen ja hymyjäkin sekä käsien nostoja sieltä täältä.

Ehkä auto on miehelle vapauden lisäksi myös jollakin lailla vallan symboli. Muistan esimerkiksi 60-luvun taitteesta Santahaminasta armeijan lääkintäupseeri Virtasen tai sen tapaisen. Hänelle ylitse kaiken oli Volkswagen henkilöautonsa, jolla hän ei yksinkertaisesti suostunut ajamaan venäläisen Moskvitshin perässä. Ohi oli päästävä, maksoi mitä maksoi.

Valikoiva lainkuuliaisuus onkin liikenteessä hyvin yleistä. Minä joka tiedän liikenteestä kaiken ja hallitsen tilanteen kuin tilanteen, saan rikkoa liikennesääntöjä, kuten hyväksi näen. Mutta kanssakulkija ei sitä saa tehdä millään lailla tai muuten hän saa tavalla tai toisella kokea vihani. Ja jos hän siitä livahtaa, puran kiukkuni työpaikalla tai vaikkapa illalla kotona.

Suomalaisten liikennekäyttäytymisessä on jotakin oleellista vialla. Monen suussa kulkeekin nykyisin toteamus, kun jossain päin Suomea näkee auton, joka pysähtyy suojatien eteen, että varmasti virolainen. Mutta olen nähnyt toisenlaisenkin virolaisen liikennekulttuurin, joten meillä Suomessakin olisi syytä uskoa, että asenteisiin voi vaikuttaa. Meidän vaan on niin kovin vaikea ottaa neuvoja muilta. Mutta kyllä tässä asiassa kannattaisi kysyä neuvoja eteläiseltä naapurimaaltamme. Että miten te sen teitte?

Pistämättömän elämänviisauden aiheeseen sanoi minulle kerran Jyväskylässä, ravintolan terassilla istunut Varvikon Mikko. Joka katsoi minua, kun tulin 1000 kuutioisella moottoripyörällä kuppilan eteen ja astelin hänen pöytäänsä. Sekä totesi melkoisessa laitamyötäsessä, että "kuule Soini, sulla ei menee yhtään sen kovempaa kuin mullakaan, vaikka ajaisit pyörälläsi kahtasataa".