Lehden Sunnuntai-sivuilla eli C-osassa oli pitkä tarina Dingo-villityksestä 30 vuotta sitten. Sitä muisteltiin kahden, silloin 11-vuotiaan tytön eli nyt keski-ikäisen naisen kautta. No ei siinä mitään. Tarina oli varmaan ihan mukana. En sitä lukenut kuin pätkän, mutta katsoin kuvat, joissa tytöt olivat 30 vuotta sitten kotikylällään matkalla Dingon konserttiin ja olivat pysähtyneet sillalle kuvattaviksi. Rinnalla oli kuva heistä nyt samalla sillalla. Sen kuvatekstin olin lukevinani tarkasti.
Näitä fanitettiin 30 vuotta sitten. Minäkin tunsin silloin yhden tulisen Dingo-fanin, Anjan. Olisi hauska tietää, mikä hänestä on tullut isona ja vieläkö hän asustelee Jyväskylässä. |
Toisen käsitin lukemani perusteella olevan mielenterveyskuntoutuja, joka asuu Kangasalla. Ajattelin, että siinäpä onkin hyvä blogin aihe: kukaan ei lapsena kuvittele ryhtyvänsä aikuisena mielenterveyskuntoutujaksi tai esimerkiksi päihdeongelmaiseksi. Vähintään jotain vähän rahakkaampaa kai kaikki muksut tulevaisuudeltaan toivovat. Nykyään kai halutaan tulla julkkiksiksi. Ehkä olisin siinä sivussa blogissani ihmetellyt, miksi mielenterveyskuntoutujaa näytetään pidettävän ammattina.
Onneksi luin kuvatekstin uudelleen. Tekstissä luki kyllä sana mielenterveyskuntoutuja, monikossa tosin, ja toisen naisista kerrottiin asuvan Kangasalla, jossa hän auttaa mielenterveyskuntoutujia. Ennen kuin olin tuon lukuvirheeni tajunnut, olin jo ennättänyt etsiä mielessäni mielenterveyskuntoutujaan viittaavia piirteitä kuvan naisesta. Tuntui aika nololta, kun viimein huomasin erehdykseni. Onneksi huomasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti