Karviaisessa

päivis: Marjoja on monen nimisiä. Lakka on joillekin myös hilla tai muurain. Lakan eri nimityksistä oli juuri juttua Hesarissa (luultavasti siellä, koska en ole muutamaan päivään lukenut muita lehtiä). Minulle lakka on siis se ainoa oikea nimitys. Sitä käyttävät varsinkin itäiseen murrealueeseen kuuluvat ihmiset. Mielelläni kuulun siihen joukkoon, sillä hilla tai muurain eivät koskaan tule ensimmäisenä mieleeni, kun ajattelen tuota soiden herkkua.

Karviaisten lisäksi sain
Riikalta karviaispensaan.

Tosin täytyy myöntää, että en erityisemmin osaa arvostaa lakkaa sen suurten kivien vuoksi. Vai siemeniksikö niitä tulisi kutsua? Marjan maku on kuitenkin erinomainen.

Viime kesänä tein lakkahillon makuista hilloa karviaisista ja porkkanoista. Kieltämättä maku muistutti aika häkellyttävällä tavalla lakkahilloa.

Sain taas käydä Riikan luona poimimassa karviaisia, mutta nyt en aio tehdä karviais-porkkana-hilloa. Luulen olevani tällä hetkellä sen verran laiska, etten vain viitsi. Sen sijaan teen kyllä karviaispiirakan, mutta senkin varmaan väsään kaupan valmispohjaan. Otin jo valmiiksi kookoshiutalepussin esiin, että muistan laittaa täytteen sekaan kookosta. Jossain karviaispiirakkareseptissä sitä oli käytetty, joten uskon kookoshiutaleiden sopivan karviaisen makuun.

Riikalta sain karviaisten lisäksi kokonaisen karviaispensaan tai paremminkin taimen, jossa kuitenkin on jo muutama vihreä marja valmiina. Huomenna katsomme sille sopivan kasvupaikan. Karviainen on aina ollut pensasmarjoista suosikkini. Muistan, että lapsenakin Anna-mummun marjapusikoissa viihdyin parhaiten juuri karviaisten äärellä. Ja useimmiten popsin vihreitä marjoja. Lähes yhtä suuri suosikkini oli valkoinen viinimarja.