Haikara kävi meillä

päivis: Heti tiedoksi, että otsikon ei ole tarkoitus kertoa vauvauutisista. Sen sijaan kirjaimellisesti haikara kävi Jokilaaksossa ainakin kahdesti, oletettavasti se on vieraillut meillä useamminkin. Tänään ja toissa-aamuna se seisoskeli Strandön sillan rungolla. Tänään se oli jopa vähän rohkeampi ja lehahti lentoon vasta kun olimme jo tulleet pois vedestä. Tai sitten me osasimme olla niin hiljaa, ettei sen tarvinnut heti nousta siivilleen.

Kyseessä oli tällä kertaa harmaahaikara. Se on vielä pari vuosikymmentä sitten ollut melko harvinainen Suomessa, mutta nyt haikarapariskuntia on arvioitu oleskelevan maassamme mahdollisesti jopa tuhat. Jostain syystä tämä lintu oli yksinään. Olisiko se vasta nuori yksilö tai sitten leski?

Kun tutkii netistä tietoja harmaahaikaroista, sieltä voi päätellä, että ei ole sekään alkuperäislaji. Maahanmuuttaja tuntuu olevan tämäkin, mutta sen leviämistä ei kukaan näytä harmittelevan. Päinvastoin kuin monta muuta lajia.

Vasenius Gallerian sivuilla oli tällainen hieno kuva
harmaahaikarasta. Meidän lintumme oli vähän liian
kaukana, jotta siitä olisi saanut puhelimen kameralla
julkaisukelpoista kuvaa.

Jokilaakso onkin oiva paikka myös harmaahaikaralle. Mehän olemme päättäneet, että näille tiluksille kaikki (tai lähes kaikki, pitää olla lupaamisissaan vähän tarkempi) vieraslajit ovat tervetulleita. Kanit ja Himalajan palsami ovat niistä hyvä esimerkki.

Meillä elää nyt jo melko valtoimenaan puutarhoista karannut karhunköynnös (tunnetaan myös nimellä isokierto tai elämänlanka) ja se jos mikä valtaa alaa kaikilta muilta kasveilta. Aivan uskomattomalla tavalla se kiertyy nimensä mukaisesti kaikkien vierellään olevien kasvien ympärille nokkosesta pajuun ja vadelmasta karhunputkeen. Karhunköynnös tekee luontoon kuin peiton, jossa sen kauniit valkoiset kukat täydentävät koko komeutta.