Leningradin piiritys

päivis: Tänään täällä Pietarissa huomasin, että ehkä Suomikin oli osallisena Leningradin piiritykseen. Koskaan kouluaikoina asiaa ei näin esitetty, enkä sitä ole aikaisemmin muutenkaan tullut miettineeksi. Ennen kuin nyt.

Venäjällä taide on ihan omalla
tavallaan läsnä arjessa. Pietarilaisen
kerrostalon sisäpihalta löytyy kuva
Vladimir Vysovskista.

Kaikkitietävän Googlen avustuksella huomasin, että olin oikeilla jäljillä. Sieltä saatoin lukea, että aihe on Suomessa ollut kiusallinen. Osallisuuttamme tuohon hirvittävään, lähes kaksi ja puoli vuotta kestäneeseen tekoon ei ole haluttu tunnustaa. Koska olen nyt antanut itselleni luvan ajatella, että olemme osasyyllisiä Leningradin piiritykseen, tuntuu aika kummalliselta lukea väitteitä, että Suomi olisi mukama tarkoituksella ollut sotatoimissaan passiivinen, jotta piiritys ei olisi aiheuttanut kaupunkiin loukkuun jääneille vieläkin suurempaa kärsimystä. Kuinkahan paljon suuremmaksi se olisi voinut edes muuttua?

Kun tänään päätin niellä ajatuksen, että suomalaiset ovat olleet osaltaan syyllisiä Leningradin pitkittyneeseen piiritykseen, ensimmäinen reaktioni oli, että tässä olisi vähintään anteeksi pyynnön paikka. Mutta anteeksi saisimme kyllä pyydellä aika montaa muutakin asiaa. Esimerkiksi moukkamaista käyttäytymistämme vuosina, jolloin Suomesta alettiin tehdä ulkomaan matkoja Neuvostoliittoon. Olimme kuin Euroopan omistajia markkoinemme ja tarinoinemme siitä, miten miehetkin vetivät monet sukkahousut päällekäin jalkaansa, jotta saivat salakuljetettua ne maahan ja myytyä kiskurihinnalla venäläisnaisille.

Pietarilaisella pizzerialla on käynnissä joku lapsiin kohdistettu
 projekti. Tänään vuorossa oli karkkien valmistus.

Voi olla, että moni toivoisi, että naapurissa elettäisiin edelleen pulan kourissa, jotta voisimme taloudellisesti hyötyä tilanteesta. Näin ei kuitenkaan ole. Ei varsinkaan Pietarissa. Minusta on ollut hienoa havaita, miten hyvinvoivan oloiseksi kaupunki on siitä muuttunut, kun kävin täällä 1980-luvulla ja vielä 2000-luvun alussakin. Tälle on oletettavasti käynyt niin kuin Tallinnalle: ei ole jääty polkemaan paikoilleen.

Havaintoni ovat tietysti täysin silmämääräisiä, enkä myöskään ole voinut olla huomaamatta monia ja monenlaisia kerjäläisiä, joita täällä(kin) kohtaa. Mutta pakko on tunnustaa, että suomalaiset alkavat näyttäytyä perässä hiihtäjiltä ainakin tallinnalaisiin ja pietarilaisiin verrattuna. Jos havaintoni on oikea, tuntuu omituiselta, että siitä huolimatta kuvittelemme olevamme vähän joka sektorilla itänaapureitamme parempia.