Kansaneläkeläinen

jormas. Oli mukava viettää syntymäpäivää, jonka teinkin monella tavalla. Kruununa luonnollisesti matka Pietariin päiviksen kanssa. Monen vuoden odotuksen jälkeen sain myös lahjaksi jotain älykästä, sillä vaimoni antoi minulle älypuhelimen. Sen hienoja ominaisuuksia saavat muutkin maistaa, jos pitävät minua palstoillaan sosiaalisessa mediassa.

Sitten sain lahjaksi yhdistyksemme jäseneltä, Jorma Lehikoiselta jotain niin älykästä, jota en osaa käyttää. Arvaan sen liittyvän jotenkin kuorimiseen, mutta selko- ja muunkin kieliset käyttöohjeet puuttuu. Mutta ehkä Kaima tulee Kaupalle tai Jokilaaksoon opettamaan laitteen käyttöä? Hänen aikaisempi lahjansa on minulla nimittäin edelleen lunastamatta. Muistelen sen olleen x-määrää orjatyöpäiviä.

Jorma jaksaa minua vanhempana myös huolehtia terveydestäni, sillä oven takana oli Pietarista palatessamme Terveys-lehti syntymävuodeltani 1950. Siitä ehkä siteeraan jotain kirjoitusta jossain vaiheessa tänne.


Ja kuin pisteenä iin päälle, Kaupalta Marita ja Harri antoivat asianmukaisella tekstillä olevan käsipyyhkeen lisäksi jääkaapin oveen magneettisen muistutuksen kaapin paikasta kotona. Ruusujakin tuli molempaan käteen, kuten myös onnitteluja ilman ruusuja.

Onkin tärkeää yrittää elää siten, että olisi itsensä ikäinen. Minähän ensin harjoittelin eläkeläisenä oloa viisi vuotta ollen osa-aikaisesti töissä puolet ja eläkkeellä toisen puolen. Aina kuusi viikkoa kerrallaan. Tämän hengailujakson jälkeen Ilmarinen hyväksyi minut kokeilujäseneksi ja olin työeläkkeellä kaksi vuotta. Mutta nyt olen 65-vuotias enkä ole enää mikään feikkieläkeläinen, vaan aito, täysiverinen kansaneläkeläinen. Joten kuten Dna ja minä sanomme ELÄMÄ ON!