Sijaiskärsijät Jeesus Nasaretilainen ja Juudas Iskariot

jormas: Minulla ei ole useinkaan tarvetta pitää elämää omasta kristillisyydestäni ja hengellisyydestäni. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä ja hiljentyä......

Pitkäperjantai on kristikansan kirkkovuoden ainut surujuhla. Sen iso osa kristityistäkin näyttää sivuuttavan ja kirjoittaa jo hyvissä ajoin etukäteen sosiaaliseen mediaan: "Risti on tyhjä, Hauta on tyhjä, Jeesus elää, Sinut on lunastettu......"

Eila-Marja Törman Facebook-sivulta blogattu Golgatan kukkula

Mutta eihän se mene näin, sillä ennen Kristuksen ylösnousemusjuhlaa olisi meidän jokaisen syytä kulkea joka vuosi ristin tie yhä uudelleen ja uudelleen. On sitten kristitty tai ei.

Itse kunkin olisi syytä pysähtyä ainakin kerran vuodessa, rauhassa ilman kiirettä ja ajatuksella miettimään itsensä lisäksi ylipäätään ihmisen pahuutta. Siihen hyvä aika on juhla, jolloin kirkko puetaan mustiin, opetuslasten kynttilät on sammutettu ja edessä on Getsemanen yö. Pitkäperjantai.

Mutta valitettavan usein näin ei käy eikä näy, vaan me haluamme kaiken maallisen yltäkylläisyyden keskellä hypätä suoraan pääsiäisen ilojuhlaan. Meillä ei ole tarvetta eikä aikaa nöyristyä ristin juureen edes yhtenä päivänä vuodessa miettimään ihmisen mielettömyyttä ja pahuutta.

Juudas Iskariot on meille joku muu ja minussa ei ole mitään hänen kaltaistaan. Olemme kuin Pietari konsanaan, joka oman nahkansa pelastaakseen sanoi, ettei tunne koko miestä. Mutta meissä on se kaikki ihmisen pahuus, jonka Juudas kantoi, kun hän kavalsi Vapahtajamme. Silti paha ja pahuus eivät ole kadonneet mihinkään, vaan ne tuntuvat vain lisääntyvän.

Juudas oli meidän kaikkien vuoksi sijaiskärsijä Vapahtajamme lailla ja kuoli meidän kaikkien vuoksi. Juudas ei kavaltanut Vapahtajaa hopearahojen vuoksi, vaan siksi, että Jumala päätti uhrata Poikansa, jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus iankaikkiseen elämään. Juudas oli yhtä lailla osa Jumalan suunnitelmaa kuin Kristuksen ristinkuolemakin. Miten sielujemme lunastus olisi tapahtunut ilman Juudasta?

Moni meistä on varma, että haluaa kulkea iankaikkiseen elämään Kristuksen jalanjäljissä. Mutta jos joku kysyy, että kun Hän astui alas tuonelaan, niin sinnekö myös? Sinne ihmisen suuressa viisaudessaan ja kaikkitietävänä ei kuulu eikä tarvitse mennä. Vaan meillä on tässäkin pääsiäisen vieton lailla oikopolku ja vahvat koordinaatit ilman kärsimystä suoraan taivaaseen. Mutta entäpä jos se ei olekaan niin ja odotamme aikaamme ja viimeistä päivää Vapahtajan lailla tuonelassa?

Koska minulla ei ole elämässä muuta selvää kuin pää, niin taivastieni miettimiseen käytän aikaani joka vuosi ristiäni kukkulalle kantaessani ainakin yhtenä päivänä vuodessa. Olen käsityksessä, että kenellekään ei ole kuolemaksi näidenkään asioiden pohtiminen silloin tällöin. Eikä se siitä muutu on ateisti tai ei, sillä hänellekin on jostain tullut tarve Pietarin tapaisesti kieltää Jumala.