Kansan sumutus vai sanoisinko...... ja Juha Väätäinen

jormas: Aikoinaan tein päätöksen, etten osta mitään sellaiselta kauppiaalta, joka haukkuu muiden tuotteita nostaakseen omansa muita paremmaksi ja saadakseen sen myytyä.

Aina ei ole kysymys edes aivan pienistä asioista, sillä muistan Jyväskylästä autokauppiaan, joka uutta autoa myydessään oli sitä mieltä, että tuote on kyllä hyvä ostaa kotikylän kauppurilta, sillä silloin pelaavat huollotkin paremmin. Ärsyynnyin tästä niin, että olin yhteydessä maahantuojaan saakka, tässä tapauksessa Vehoon, että eikö laadukkaalla Mersujenkin maahantuojalla ole istutettavissa mitään tapoja jälleenmyyjille. Auton ostin, mutta se jäi tältä myyntimieheltä ja koko Jyväskylästä ostamatta, vaikka siellä silloin asuinkin.

Erityisen surkuhupaisa tilanne on netti- ja puhelinliittymää sekä matkapuhelinta valittaessa. Usein kuluttajalle käykin siten, että tarkoituksenmukaisettomamman tuotteen kauppias saa tuotteensa myytyä ja paremman tuotteen huonompi myyjä jää nuolemaan näppejään. Huono tuote hyvällä markkinoinnilla elää ja käy paremmin kaupaksi kuin hyvä tuote huonolla markkinoinnilla.

Tuntuukin, että kuluttajan kannalta parhaaseen lopputulokseen päästäisiin, jos myyjät yhtäaikaisesti kehuisivat tuotettaan ja ostajat kuuntelisivat. Itse pidän myyjästä, joka kertoo kaikista tuotteista ostajakandidaatille neutraalisti kaiken minkä tietää ja antaa sen jälkeen ostajalle tilaa ja mahdollisuuden tehdä valintansa.

Vaan kaikkein surkein lauma tältä osin ovat monet poliitikot tai politiikkaan pyrkivät. Ja eivät aina hekään, vaan enemmän tai vähemmän hännystelijälauma, joka ylläpitää sosiaalisessa mediassa vaikka mitä keskustelufoorumeita. Niiden päätarkoitus ei taida edes olla oman puolueen hyvien tekojen esille nostaminen, vaan oma minä.

Luulen, etten ole ainoa, joka jättää kyseisen ilmiön vuoksi äänestämättä jotakin määrättyä puoluetta.

On jopa tilanteita, jolloin ehdokas itse on joutunut tai nähnyt tarpeelliseksi puuttua kyseiseen ilmiöön. Taisi olla, että valtiovarainministerimmekin sanoi avustajalleen, ettei kirjoittele jonkin määrätyn aiheen mielipiteitä sosiaaliseen mediaan lainkaan.

Kyseisessä ministerissä on muuten sellainenkin erikoisuus, että hän ei ole kansan valitsema kansanedustaja, vaikka ministeri onkin. Eräänlaista edustuksellista demokratiaa kai sekin. Samaa mahdollisuutta huomasin päivä, pari sitten Juha Väätäisenkin hamuilevan, joka äkillisesti ilmenneen sairautensa vuoksi vetäytyi koko kisasta. Katuu valintaansa, sillä toipuminen on ollut suotuisaa, jonka ansiosta mies tuntuu pohtivat olisiko mahdollisen menestyksen myötä oikotietä ministeriksi. Olisi mielestään annettavaa  kansalle, jota vaalikarjaksikin silloin tällöin kutsutaan. Ei kuitenkaan vaalitilaisuuksissa.

Juhaan tutustuin korjaavaa päihdetyötä tehdessäni, kun hänet valittiin raittiusliiton johtajaksi. Tuntui hyvältä valinnalta ja ajattelin, että homehtuneeseen, ennaltaehkäisevään päihdetyöhön on hyvä saada uutta, korjaavaa näkemystä Juhan persoonan muodossa.

Mutta löin mielipidekirveeni kiveen, kun Juha ratkesi tempomaan viinaa olan takaa. Juominen ei minua närästänyt, sillä alkoholistin luonnollisin olotila on olla kännissä. Ja luonnottomin vastaavasti olla selvinpäin. Näiden joukossa on myös hurskastelevia tiukkapipoja, jotka sanovat, että Jumala on heidät parantanut ja he eivät ole enää alkoholisteja. Mutta ovat he, sillä yksikin ryyppy saattaa suistaa heidät takaisin Turmiolan Tommin tielle. He vain pärjäävät alkoholisminsa kanssa laillani usein juovaa paremmin.

Mutta takaisin Juhaan. Minua harmitti hänen ymmärtämättömyytensä niitä kohtaan, jotka antoivat hänelle kenkää yksiselitteisesti viinanjuonnin vuoksi. Olisi pitänyt kuulemma ymmärtää, että tämä kuuluu sairauteen nimeltä alkoholismi. Juha vastaavasti ei ehkä ymmärtänyt sitä, että juuri tämän hänen potkut antanut pomonsa ymmärsi.

Väätäinen ei ehkä myöskään ymmärtänyt, että työnantajansa tekemältä raittiustyöltä on sekin vähäinen uskottavuus pois, jos boss kiskoo urakalla viinaa. Tietysti Juhan viesti olisi silloin voinut olla, että älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon. Ehkä se kuitenkin olisi ollut eräänlaista kansan sumutusta sekin.

Niin tai näin, kaikkea hyvää sinulle Juha politiikassa ja sen ulkopuolella kaikessa mihin kuuna päivänä näet tarpeelliseksi ryhtyäkin, toivottaa etäinen kaverisi Jorma Soini.