Laukaan kirjahyllyssä olevan kirjan nimi on Puhtaan kokemisen hetki. Ehkä sen voi jotenkin selittää muistuttavan kirjaa, jonka nimi on Lumen taju. Tulvan kanssa niillä kummallakaan tuskin on mitään tekemistä. Ovatpahan vain jonkinlaista ajatuksen virtaa lumet, tulvat ja puhtaat hetket. Ja joku otsikko blogilla kuitenkin pitää olla.
Olen ennen ostanut ehkä turhankin usein kirjoja, joita ei ole tullut luettua. Luulenpa että Handken kirjalle on käynyt samoin. Ehkä yritän nyt lukea sen, sillä viime vuoden Finlandia-voittaja, Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät, jonka ostin lukeakseni sen, unohtui Tuusulaan.
Handken kirjan takakannessa todetaan, että kirjaa on verrattu Kafkan Muodonmuutokseen. Luulenpa nyt ymmärtäväni, miksi kirja on jäänyt lukematta tai ainakin kesken. Mutta ei kai lukemisen aina pidäkään olla helppoa. Tosin on ikävä lukea, jos hetken luettuaan huomaa, ettei muista yhtään mitään lukemastaan. Niin ainakin minulle helposti käy, jos kirjassa ei ole riittävästi imua.En ole noita Finlandia-palkittuja mitenkään säännöllisesti lukenut. Moni on jäänyt väliin. Yhden aikaisemman Finlandia-voittajan toisen kirjan luin Thaimaassa ollessani. Se oli Johanna Sinisalon Linnunaivot. Löysin tuon loistavan kirjan Pattaya Suomi-Seuran kirjastosta aivan sattumalta. Teksti sai aikaan täydellisen ahmimiskokemuksen. Kotimaahan palattua menin melkein ensi töikseni Tuusulan pääkirjastoon, josta löytyi toinen Sinisalo, Lasisilmä. Se ei ollut yhtä mukaansa tempaava kuin Linnunaivo, mutta pidin silti lukemastani.
Kerran ostin venäjänkielisen, itäistä kansankulttuuria käsittelevän kirjan. Olin juuri silloin opiskellut työväenopistossa venäjän kieltä. Ajattelin intensiivialkeiden antavan jonkinlaisen pohjan alkaa kääntää tietokirjaa. Miksiköhän kirja jäi kääntämättä? Aika helppo arvata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti