Ihmisen olisi hyvä kokea olevansa hyväksytty ja tervetullut

jormas: Eläkeläinen kun olen, on aikaa ja halujakin maailman menon ja ilmiöiden seuraamiseen. Pitää Sudokun täyttämisen ohessa aivojakin vireänä.

Kärkkäästi tulee myös otettua kantaa yhteen jos toiseenkin asiaan. Ja mikä on kirjoittaessa, kun ei tarvitse välittää kuin siitä, että jos joudun sanomisistani raastupaan ja häviän siellä, niin kestääkö rahkeet sen. Ehkä se kuitenkaan ei ole näin, sillä varsinkin yksilötasossa en halua loukata julkisesti ketään. Mutta vastaan kyllä kärkkäästi, kun joku onnistuu provosoimaan niin, että palaa hihat tai poltan muutan vaan käämini. Joka tapauksessa eläkkeellä ollessa ei ole huolta siitä mitä sanoisi työnantaja.

Viime aikoina on mieltäni askarruttanut rasismi ja sen tapaiset ilmiöt. Ehkä malja kuohui nyt yli sen vuoksi, kun samana päivänä eri raiskauksista sai tuomioita niin syntyperäisiä suomalaisia kuin tänne muualta muuttaneitakin. Sanomattakin on selvää kummat saivat julkisuuden huomion.

Tuntui siltä, että muualta tulleiden tekemisistä syntyperäiset suomalaiset (tai osa meistä) haluaisivat laittaa teoista vastuuseen kaikki, joiden kotimaa ennen Suomeen tuloa on ollut joku muu. Raiskaus tekona on yksi alamittaisimmista, jonka ihminen voi tehdä. Kuitenkaan nämä sosiaalisen median ja lehtien palstojen  enemmän tai vähemmän alamittaiset anonyymituomitsijat eivät näe napaansa pitemmälle. Eivätkä aina sinnekään. He eivät ole valmiita silloin kantamaan vastuuta viemään itseään tuomiolle silloin, kun jonkun alamittaisen teon ovat tehneet kantaväestöön kuuluvat suomalaiset. He eivät pyydä  tuomiota, että osana alkuperäistä suomalaista väestöä olen vähintäänkin esimerkin antajana ja kasvattajan vastuussa tästäkin teosta.

Joskus tuohduttaa niin, että häpeän olla ihminen, vaikka tiedänkin, että minulla itsellänikään olisi muille jaettavaa eniten alamittaisuudestani.

Asian johdosta innostuin hieman penkomaan.  Että saavatko maahanmuuttajat kantaa osan suomalaisuuden jostakin ei toivotusta ilmiöstä, joka on ollut olemassa jo ennen heitä. Joten luin tarinan jos toisenkin kuinka karjalaiset evakot ovat kokeneet aikoinaan joidenkin muiden suomalaisten suhtautumisen.

Ja jälleen kerran häpesin itseäni tai ehkä sitäkin enemmän suomalaisuutta. Jonkun kunnan päättäjien suurin ylistetty ansio saattoi olla, kun he onnistuivat asemalla toimimaan niin, että evakkojuna ei sen kylän kohdalla pysähtynyt: "Painukaa ryssät takaisin sinne mistä olette tulleetkin", kaikui varmasti monen junassa olleen, uutta kotia ja elämää etsivän korvissa kauan.

Entäpä silloin, kun lähetimme sotalapsiamme Ruotsiin? Miten toivoimme läntisen naapurimaamme suhtautuvan heihin? Entäpä silloin, kun  moni lähti Ruotsiin leveämmän leivän ja työpaikan perään?  Siinä sivussa lähtijöitä nimittäin oli iso kasa muitakin. Niitä, jotka menivät Suomenlahden toiselle puolelle paremman sosiaaliturvan vuoksi ja tarkoituskaan ei ollut tehdä työtä. Niitä löytyy Ruotsista vieläkin. Jos joku kypsään ikään ehtinyt makaa kadulla viinasta tiedottomana, hän on melkoisella varmuudella suomenkielen taitoinen.

Kotona Suomessa liian moni kantasuomalainen on hengissä pitävän sosiaaliturvan kyllästämiä ja kaikki työt eivät edes kelpaa meille. Joten kun ne joka tapauksessa on jonkun hyvä tehdä, niin mikä neuvoksi?

Paljon aikaani ulkomailla viettäneenä ja viettävänä ymmärrän oivallisesti, että jos et opi kyseisen maan kieltä etkä tapoja eikä sinulla ole omasta takaa elantoa, niin siitä ei hyvää seuraa.

Joten suomalaisessakin mamu-systeemissä on paljonkin korjaamisen varaa. Voisi olla hyvä lopettaa pakkoruotsista puhuminen ja panostaa siihen, että jokainen, joka aikoo asettua Suomeen olisi opeteltava maan kieli vähintään tyydyttävällä tavalla. Mutta miten sen sitten tekisimme, sillä eilen sanoivat tiedotusvälineet, että maahanmuuttaja saattaa joutua jonottamaan kielenopiskelupaikkaa toista vuotta?