Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Pakolla ruotsia ja muita kouluaineita

päivis: Kirjoitin joskus aikaisemmin, että minulla on aamuisin lehteä lukiessa noin vartin kestävä ADHD-kohtaus. Usein siihen liittyy uskomus, että olisin jotenkin luovuuteni huipulla noina hetkinä. Ainakin kuvittelen silloin voivani ratkaista milloin mitäkin ongelmia.

Tänään ADHD iski jo silmät avattuani, kun aloin puhua Jormalle ruotsia. Keskustelumme (minä ruotsiksi, Jorma suomeksi) kesti noin kolme minuuttia ja huomasin, että ratkaisin sen aikana kantani pakkoruotsiin. Aikaisemmin en ole osannut päättää, pitääkö kaikkien opiskella ruotsia vai ei. Eduskunta oli minua nopeampi ilmaistuaan torstaina oman kantansa pakkoruotisia kohtaan.

Nyt huomasin ajattelevani, ettei sellaista kuin pakkoruotsi edes ole olemassa. Tai jos on, niin joidenkin mielestä matematiikan, äidinkielen, liikunnan, kuvaamataidon ja monen muun kaikkia koskevan kouluaineen nimen eteen pitää myös laittaa sana pakko. Kuinkahan moni koululainen tuskaileekaan inhokkiaineestaan, että "onko pakko mennä tunnille"?

Vain oppivelvollisuuteen voi liittää sanan pakko. Jokaisen täytyy seitsemänvuotiaasta alkaen tahkota tavalla tai toisella kouluaineiden kimpussa siihen saakka, kun perusopetuksen oppeja on tullut päntättyä lain vaatimalla tavalla. Kouluun ei kuitenkaan ole pakko mennä, jos opit voi hankkia jollain muulla tavalla.

Omana kouluaikanani ei vielä ymmärretty puhua pakkoruotsista. Oli itsestään selvää, että toista kotimaista kieltä opiskellaan. Miksi se nyt on niin vaikea käsittää? Tuskin muidenkaan kielten opiskelun syitä sen kummemmin perusteltiin. Ehkä vähän toisen maailmansodan tapahtumat vaikuttivat siihen, että saksan kielen sijaan suositummaksi vieraaksi kieleksi tuli englanti. Mikähän saksan tilanne tällä hetkellä mahtaa olla? En muista kuulleeni jonkun opiskelevan saksaa, ei ainakaan peruskoulussa.

Nyt ollaan paljon tarkempia kielivalintojen syiden suhteen. Kun liityttiin Euroopan Unioniin, ainakin minun lasteni lähikoulussa ymmärrystä ranskan opiskelulle löytyi helpommin kuin venäjän opiskelulle. Loputtoman laajoja kielivaihtoehtoja koulut eivät tietysti taloudellisista ja oppilasmääristäkään johtuvista syistä voi toteuttaa. Siksi varmaan esimerkiksi viroa ei taideta missään koulussa opettaa, vaikka sekin olisi varmasti ihan hyödyllinen kieli osata. Monen mielestä ehkä jopa hyödyllisempi kuin ruotsi. Ja kuulostaakin niin hauskalta. Virossa ei sitä paitsi enää oikein pärjää suomen kielellä, koska ohi on se aika, jolloin Virossa kaikki länsimainen hapatus opittiin Suomen television välityksellä. Ja samalla oppivat väkisinkin suomea.
Suomen kaksikielisyys on hyvä perustelu sille, että kaikkien on
opiskeltava molempia kieliä. Myös ruotsia äidinkielenään
puhuvat opiskelevat pakkosuomea.
Ruotsin opiskelun turhuutta perustellaan usein sillä, että suomalaiset puhuvat kuitenkin ruotsalaisten kanssa englantia. Miksiköhän näin käy? Ettei vain taas palattaisi siihen tuttuun suomalaisten heikkoon itsetuntoon. Pelätään avata suuta ruotsiksi, vaikka kieli ehkä jollain tavalla olisikin hallussa? Tai väen vängällä halutaan puhua englantia, jotta oltaisiin ikään kuin samalla lähtöviivalla länsinaapurin kanssa.

Jos suuri osa suomalaisista lapsista ja nuorista kokee ruotsin opiskelun pakoksi, olisiko syytä keskittyä opetusmenetelmiin sen sijaan, että meuhkataan kielen mahdollisesta turhuudesta? Vahvasti epäilen, että jos minkä tahansa kouluaineen laittaisi suurennuslasin alle, jokaisesta löytyisi kohtia, joiden voisi väittää olevan oppilaalle, ja varsinkin koulun jälkeistä aikaa ajatellen, täysin turhia.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pakkoruotsi on
- ainoa pakollinen kieli suomenkielisille (ei, englanti ei ole pakollinen)
- ainoa pakollinen oppiaine peruskoulusta yliopistoon (ei, äidinkieli tai matematiikka eivät ole kaikilla tasoilla pakollisia)
- ainoa oppiaine, jonka perusteluksi kelpaa, että "minusta kansalliskielen on oltava pakollinen", mutta ei tällaista pakkoa ole muissa kaksikielisissä maissakaan ja niissä sentään toinen kieli on yleensä maailmankieli
- missään maailmassa ei ole pakkoruotsin kaltaista kielipakkoa peruskoulusta yliopistoon kaikille kansalaisille, myös maahanmuuttajille

Harkitse siis vielä kerran. Kun Åbo Akademinkin tutkimus kertoo, että 75% kansalaisista haluaa ruotsin vapaaehtoiseksi, on aika avata silmät.

For life kirjoitti...

Anonyymi käytti oikeuttaan ymmärtää kirjoitettu siten miten haluaa sen sijaan, että hän olisi edes pohtinut mitä päivis kirjoittamallaan tarkoitti.
Oppivelvollisuus taitaa lakata määrätyn oppimäärän tultua suoritetuksi tai kymmenen vuoden kuluttua sen alkamisesta.
Sinä aikana on pakolla opiskeltava montaa muutakin ainetta kuin ruotsia. Muiden aineiden kohdalla ei kuitenkaan puhuta pakkokuvaamataidosta jne. Silti se ei mene niin, että jätän tuon ja tuon aineen pois ja otan tuon tai tuon tilalle.
Sinällään on huono asia, että ruotsinkielen oppimistulokset ovat kovin huonoja. Tosin niin on monen muunkin aineen kohdalla.
Itse keräsin aikanani olleessa yhteiskoulussa kasveja kesät, kuivattelin niitä kansioon sekä etsin talvet suomen- latinankielisiä nimiä ja heimoja paperille ja korvieni väliin. On sanottava, että moista oppia en ole tarvinnut missään. Mutta niin vaan oli nekin tentittävä. Ja kun en muuten opetellut, niin oppia oli haettava opettajan johdolla normaalin koulupäivän päätteeksi tunti käytännössä joka päivä tai viikko, kunnes meni jakeluun.
Mutta koska ihminen ei osaa katsoa näköjään sataa vuotta taaksepäin, niin kuinka hän voisi nähdä saman ajan eteenpäin? Suomalaisille olisi suuri rikkaus ja mahdollisuus osata molempia kotimaisia kieliä kelvollisesti. Kuten montaa muutakin ainetta tai ylipäätään osata yhtä jos toistakin.
Mutta ehkä itsellä pitää olla aimo annos kaltaistani tyhmyyttä, jotta edes tämän voisi käsittää.
Jorma Soini