Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 26. maaliskuuta 2015

Minä ja mielikuvitusmaailmat

jormas: Olen koko aikuisajan ollut kiinnostunut politiikasta, vaikka en sitä sillä nimellä kaikilta osin kutsukaan. Se on meillä yhteisten asioiden hoitamista demokraattisin keinoin.

Jos valta ei mädännyttäisi lähestulkoon jokaista, joka sitä itselleen saa merkittävän määrän, voi olla, että diktatuuri olisi demokratiaa parempi vaihtoehto meille kaikille. Tai lähes kaikille. Ei ainakaan tarvitsisi joka ikisestä asiasta tehdä kompromisseja. Mutta koska demokratian vaihtoehto on Hussein tai Gaddafi ja heidän kaltaiset hallitsijat, niin näillä eväillä mennään ja hyvä niin. Sillä hallitsijan ei ole syytä olla kovinkaan paljon hallitsemaansa kansaa viisaampi. Ei varsinkaan omasta mielestä.

Tosin ei mieleeni hyvin istu demokraattinen Yhdysvallatkaan, joka aina sotii jossakin jonkun tai jonkun asian puolesta. Näillä sodilla ei taida olla kuin yksi yhteinen piirre; niitä käydään jossain muualla kuin jenkkien kotimaassa. Oma lukunsa on myös Venäjä. Vaikka senkin päättäjät valitaan demokraattisin pelisäännöin, ei istu sekään minulle eikä monelle muullekaan.

Mutta koska vaihtoehdoton kritiikki on jotain sellaista, jota syvästi inhoan, niin näillä mennään, sillä parempaakaan tapaa hallita ei minulla ole tarjolla. Ja vaikka olisikin, ei se kelpaisi kuitenkaan maailmanparannusmalliksi. Ei varsinkaan muiden mielestä.

Koska olen sosiaalisen median innokas käyttäjä, huomaan sen sijaan, että mielestään toinen toistaan parempia hallitsijoita ovat blogit ja Facebookit pullollaan. Kun niitä luen, on usein iltasella huokaukseni sinne jonnekin, että Luoja meitä heiltä ja heidän vallaltaan varjelkoon. Niin päättömiä ja yksioikoisia mielipiteet mainituilla foorumeilla usein ovat. Ja tietty, minä mielipiteineni heidän joukossaan.

Mutta omassa pikku valtakunnassani olen kuitenkin king ja melkein kaiken hallitsija. Veneeseemme olinkin ostanut englanninkielisen, valetun laatan, jossa luki: "Minä olen tämän laivan kapteeni ja minulla on vaimoni lupa sanoa niin."

Voi olla, että jossain vaiheessa valtakuntani muuttuu sellaiseksi, että siihen kuuluu vain omien vinkuvien korvieni välissä oleva mielikuvitusmaailma. Sekin voi olla itsekkyydessään hyvä kehitys, koska sitä maailmaa ei kovin helposti kukaan vie. Eikä taida olla kiinnostunutkaan, jos mielikuvitukseni tuotteet eivät jalostu toisia vahingoittaviksi teoiksi. Sellaisiakin esimerkkejä on maailma pullollaan. Jotkut mielipidemaailmojen hallitsijat ovat suljetuissa laitoksissa enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti ja jotkut vapaasta tahdostaan. Jotkut ovat ikävä kyllä vapaina ja se näkyy esimerkiksi järjettöminä väkivallan tekoina, joita me suomalaisetkin olemme saaneet maistaa niin Myyrmäessä, Jokelassa, Kauhavalla kuin muuallakin. Jotkut mielikuvitusmaailmojensa valtiaat ovat liikuntakyvyttöminä vuoteissaan ja jotkut kykenevät liikkumaan apuvoimien ja -välineiden avulla.

Itse en ole koskaan väheksynyt mielikuvitusmaailmaa enkä sen tarjoamia mahdollisuuksia, sillä siellä piilee melkoinen voimavara. Jota kaikki tosin eivät edes pidä mielikuvituksen tuotteena. Mutta niitä ne ovat kunnes joku jonkun todistaa todeksi.  Oiva  esimerkki oli Kolumbus, joka oli aikoinaan kohtalaisen yksin väittäessään, että maailma ei ole pannukakku vaan pyöreä. Tosin Pohjolan viikingit olivat tainneet tämän jo aiemmin tietääkin. Tai sitten ei, sillä mielikuvittelen, että he purjehtivat Amerikasta takaisin samaa reittiä kuin sinne menivätkin. Mutta ehkä he menivät jotenkin mantereen yli ja tulivat Tyynen meren rannalle? Mutta minne siitä, sitä en tiedä, joten sekin on toistaiseksi mielikuvituksen varassa.
Aivan oma lukunsa mielikuvituksen ja vähän muussakin maailmassa on tämä heppu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking. Kuitenkaan hänkään ei ole osannut selittää minulle, että jos lähden mielikuvitusmatkalle tästä suoraan ylös, niin kaiken järjen mukaan joskus tulee niin sanotusti seinä vastaan. Mutta mitä on seinän tai muun pysähdyksen takana? Itse olen kuvitellut siihen mielikuvitusmaailmassani vastauksen. Suora ei olekaan suora, vaan kaari. Ja kun aikani jatkan, niin tulen Kolumbuksen ajattelun tapaan siihen mistä olin lähtenytkin. Tosin joku taisi sanoa tämänkin kauan aikaa sitten. Että ympäri käydään ja yhteen tullaan. Voikaa kaikki hyvin kesää odotellessa omissa mielikuvitus- ja muissa maailmoissanne.

Ei kommentteja: