Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 23. helmikuuta 2015

Kevättä ilmassa

päivis: Aika varma kevään merkki on se, kun Tuusulanjoki tulvii. Nyt sen pinta tuntuu joka kerta olevan korkeammalla kuin muutamaa tuntia aikaisemmin sillan yli mennessä. Olisihan meillä sillan pielessä veden korkeutta mittaava tolppakin, mutta sitä ei enää tule seurattua. Tulva uhkaa lukemista huolimatta ja tulee, jos on tullakseen.
Meille tulevan sillan pielessä on tolppa, johon merkitty veden pintaa
osoittavia korkeuslukemia. Enää sitä ei tule tarkkailtua. Riittää kun seuraa
veden nousua suhteessa siltaan. Joskus vesi on ollut niin korkealla,
että vesi on peittänyt sillan kannenkin. Onneksi on keksitty saappaat.
Vaikka kevään merkit ovatkin ilmassa, en oikein jaksa uskoa, että talvi olisi jo takana päin. Ehkä se on epätoivoista uskoa siihen, että ilmastonmuutos ei sittenkään olisi totta. Mutta onhan se niin, että vaikka meillä Suomessa ainakin välillä talvi on kylmä ja luntakin on entiseen malliin, jotain outoa maapallon ilmastossa on, kun lunta ja kylmää on seuduilla, joilla se on täysin outo ilmiö. Ja lumimäärät ovat joissain paikoin aivan uskomattomat.

Pihassamme oleva pikkulampi on edelleen jäässä, joten sorsia emme ole tänne Jokilaaksoon vielä saaneet. Sulassa joessa niitä kyllä jo näkee. Ovat ilmeisesti palanneet Hyrylästä mielestään tutuimmille seuduille. Kaksi vuotta sitten olin kuvannut jokeen ilmestyneet ensimmäiset sorsat 17.2., joten ainakin siltä osin kevään tulo näyttää samalta kuin aikaisemminkin.

Tänä aamuna jouduin oikein höristelemään korviani, kun olin kuulevinani joutsenten ääntä. Kuulin oikein, sillä hetken päästä näin joutsenen kiertävän Jokilampea ja laskeutuvan. Luultavasti se ja kenties mukanaan ollut kumppani menivät joen puolelle, sillä Jokilampi on edelleen jään peittämä.

Jonkinlainen kevään merkki taitaa olla sekin, kun yöllä vähän pakastaa ja päivällä sulanut tien pinta käy liukkaaksi. Melkoista taiteilua on kävely pihassa, mutta varsinkin Soiniityntiellä. Tänään Niilokin oli vähän haluton kulkemaan tiellä, koska senkään tassut eivät pitäneet peilikirkkaalla jäällä. Itse liukastellessani olen oikeastaan vain ihmetellyt, miten olen onnistunut pysyttelemään pystyssä koko talven kertaakaan kaatumatta. Läheltä piti tilanteita onkin sitten ollut senkin edestä.

Ei kommentteja: