Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 1. tammikuuta 2015

Tänä vuonna on yli 30 miljoonaa sekuntia jokaisella, joka selviää vuoden loppuun hengissä

jormas: Minäkin jatkan uudenvuoden vietosta kuvien muodossa, joita räpsimme kun talsimme eilen Jomtien rantakatua eläen ja aistien, lähinnä paikallisen väestön tapaa juhlia vuoden vaihtumista.

Pääsääntöisesti thailaiset täällä  viettävät sitä kadulla ja rannoilla syöden sekä juoden. Ja taas vastaavasti fal(r)angit istuvat ravintoloissa, jotka ovat sekä sisältä että ulkoa katettu näyttävästi. Tosin joukossa on jokunen kuppila, joilla on illan kunniaksi laitettu laput luukuille.

Viina ja olut virtaavat täälläkin, mutta humalaisia on vähemmän. Tosin meno voi olla puolen yön jälkeen ja aamuyön tunteina toinen. Me seurasimme ilotulitusta omalta parvekkeeltamme.

Kansana thaimaalainen on arkeen myönteisemmin ja rennommin suhtautuvaa kuin me suomalaiset. On harvinaista, että joku paikallinen olisi edes pahoittanut mielensä kaupassa niin, että se näkyisi ulospäin. Suomessa ei selviä edes Lidlin reissusta, ettei siellä joku ole vetänyt nenäänsä palkokaupalla herneitä. Joka sitten näytetään kaikille kuin omistettaisiin vähintään koko kauppaketju.

Myös kadulla hymy on herkässä, jonka saat katseesta, antamastasi ystävällisestä eleestä tai sanasta. Ja välillä muuten vaan.

Me suomalaiset olemme erinomaisia myös siinä, että meistä monella tuntuu olevan paha olla täälläkin ja joka päivälle on jotain marmatettavaa. Silti kasaamme luumme tänne kerta kerran perään.

Ja se kokemus ja tietomäärä, joka meillä on muille jaettavaksi. Me tiedämme kuinka tuhat vuotta vanhan kansan tulee elää itsensä ja muiden kanssa. Meidän heille antamamme viisaus kumpuaa alle sadan vuoden itsenäisyydestä, jota sitäkin on muokattu sotien avulla puoleen jos toiseenkin eräänkin kerran, vaikka itsenäisyyden sinällään saimme Leniniltä ilman sapelien kalistelua.

Me itse emme tunnu pärjäävän muutaman pohjoisen maahanmuuttajan kanssa, venäläisturisteista puhumattakaan, tunnumme tietävät kuinka thaimaalaisen tulee elää itse, suomimiehen kanssa, Lapin hillasuolla tai Suonenjoen mansikkamailla.
Jos kulkee kulkuri koti mukanaan, paikallisella nuorisolla on usein liikkuva disco

Valoja on siellä täällä näyttävästi

Led-valot saavat ihmeitä aikaan paikallisessa Kanikonttorissa

Tämän verran oli säiliöissä roskia ennen vuoden vaihteen juhlintaa

Venäläinen joulupukki ja minä itse

Ei kommentteja: