Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 15. joulukuuta 2014

Vapaalla kukin tavallaan

jormas: päivis kirjotti aidosta vapaapäivästä. Aihe innoitti minuakin hieman tuumaamaan kuinka tuntemamme tai tietämämme suomalaiset ihmiset viettävät täällä aikaansa.

Oma lukunsa ovat yrittäjät, joilla on aito yritys. He työllistävät itsensä lisäksi myös paikallisía, jos he toimivat kuten laki täällä edellyttää. Tosin isolla rahalla tännekin voi perustaa yrityksen, jolla ei ole työluvan suomalaiselle saadakseen velvoitetta työllistää ensin esimerkiksi neljä thaimaalaista.

Sitten oma lukunsa olemme me, jotka tulemme tänne lomalle tai viettämään eläkepäiviä. Sehän on eri asia, sillä ansiotyöstä pääsee lomalle, mutta eläkkeeltä ei. On siis vaan oltava laillani päivästä ja vuodesta toiseen eläkkeellä. Ja lomia ei ole....heh.

Joidenkin elon ja olon pääsisältö täällä on ottaa aurinkoa. He ovatkin usein ruskeita kuin kahvinpavut. Osa taas istuu ainakin osan päivästä laillamme rannalla muuten vaan varjon alla tarinoiden keskenään, selaten nettiä, täyttäen ristikoita, hoidattaen ihoaan, kynsiään, kasvojaan ja niin edelleen.

jormas snorklaa
Sitten Suomi-Seuralla on kymmenkunta todella aktiivista suomalaista, joiden täällä oloajasta iso osa menee muita lomalaisia hyvillä mielin palvellen. Heitä arvostan paljon. He tekevät ruokaa, siistivät paikkoja, tiskaavat, antavat muille neuvoja, tekevät kaupoista hankintoja ja niin edelleen. Toisin sanoen pyörittävät Seuran käytännön arkea, jossa jobia on riittämiin, sillä kävijöitä on sesonkiaikaan pitkälti toistasataa päivässä.

Myös päiviksen päivien sisältö on oma lukunsa, sillä hänhän on Suomen töistä etäjaksolla, joita vuodessa on kolme kuuden viikon sessiota. Päivästä toiseen hän on milloin missäkin nurkassa tai ylipäätään paikassa ja tekee teknisten apuvälineiden avulla omaa työtään.
Sen lisäksi hän on toinen Seuran sihteereistä sekä hallituksen jäsen. Niihin rooleihin kuuluu muun muassa pöytäkirjojen laadinta sekä joidenkin avustusanomusten laadinta ja niihin liittyvät selvitykset. Me molemmat osallistumme myös Ulkosuomalaisparlamentin http://www.usp.fi/ajanko/ toimintaan. Seuraava istunto on toukokuussa, jonne näillä näkymin osallistumme tavalla tai toisella.

Mutta mitä minä sitten teen? Käyn kuutena päivänä viikossa päiviksen kanssa kävelylenkillä, jonka pituus on viidestä yli kymmeneen kilometriin. Sähköisessä mediassa vietän myös aika tovin päivittäin. Vastaan nimittäin Seuran kotisivuista, osaltani Facebookista sekä yhdistyksemme kolmeen sähköpostiosoitteeseen sekä netin keskustelupalstoille tuleviin kysymyksiin. Mutta istun myös rannalla, uin, parannan maailmaa tai ainakin omaa mieltäni yksin ja seurassa. Moottoripyörälläkin viiletämme välillä sinne tänne. Usein ilman päämäärää ja aistimme vain paikallista elämää.

Omaan henkiseen hyvinvointiin kannattaa satsata. Sillä se on oiva tie, jos haluaa jotain muuta kuin pahaa oloa, jota viestittää muillekin. Aivan kuin oma ola siitä paranisi. Mutta ehkä paha olokin on kuin huumekoukku, jota ei itse huomaa, mutta johon voi jäädä kiinni. Ei tajua, että ilman päivittäistä pahanolon tuottamista itselle ja muille, ei onnistuisi raaahautumaan itse edes huomiseen.

Oma lukunsa ovat eläkeläiset, jotka paiskivat tai ainakin ovat paiskivinaan hommia seitsemänä pävänä viikossa otsa kurtussa marttyyrin viittaa hartioilleen istutellen. Ja kun sellaiseen yllättäen rannalla törmää ja jää toviksi juttelemaan, saa huomata olevansa oiva kohde, kun tämä "pyyteetön puurtaja" purkaa sydäntään. Että mitä kaikkea hänen on täytynyt tehdä, kun mikään ei toimi ilman häntä.


jormas kipparoi
Ja kun hän sitten jossain paikassa on saanut viimein huomata, että arki rullaa ilman häntäkin, lähtee hän ovat paukkuen uuteen paikkaan "kantamaan vastuuta". Kun tarinatuokío tälläisen korvaamattoman ihmisen kanssa päättyy ja häneltä lopuksi kysyy, että "tuletko huomenna rannalle", saa vastaukseksi syvän huokaisun, joka kuuluu monen aurinkotuolin päähän. Että "en, seuraava vapaapäivä on kuukauden päästä, jos silloinkaan".
Mutta kaikkinensa oma hyvä olo paranee usein sillä, että antaa tilaa myös muille omine tapoineen. Varsinkin kristitylle sen pitäisi olla äärimmäisen helppoa, sillä hänhän tietää, että Jumala on meille kaikille. Sukupuolineutraaleillekin. Meidän ei siis tarvitse tuomita ketään, vaan sen voi turvallisin mielin jättää luojalle, millaisena sen sitten itse kukin ymmärtää ja kokee.  Mutta omalla suvaitsevaisuudella saattaisi sen sijaan oma elämänlaatu parantua.


Ei kommentteja: